Pizzalautasesta sydämeen

Ensimmäisen linnun sain läksiäislahjaksi yhdestä työpaikasta. Toimitusjohtaja totesi sitä minulle ojentaessaan, että se symboloi minun perhekeskeisyyttä ja halua huolehtia perheestäni. Olin lähdössä toiseen työpaikkaan ja yksi merkittävä syy työpaikan vaihtoon oli työpaikan sijainti. Tein tietoisen päätöksen lyhentää töihin kuluvaa aikaa vaihtamalla noin tunnin työmatkan noin viiden minuutin työmatkaan. Tietenkin vaihtoon oli muitakin syitä, mutta sitä liikettä en tehnyt CV mielessäni. Päinvastoin, siirryin controllerista pääkirjanpitäjäksi ja se ei välttämättä näytä niin hohdokkaalta CV:ssä.

Vaikka en olekaan Iittalan lintujen suuri ihailija, niin tykästyin tähän saamaani lintuun. Se symboloi minulle perhekeskeisyyttä. Myöhemmin hankin kolme lintua lisää ja näin linnusta muodostui ’meidän perhe’. Kaikki lintuja, mutta hieman erilaisia: kaikki omia yksiköitään muodostamassa yhtä kokonaisuutta.

Pitkään pidin näitä lintuja esillä pyöreässä pizzalautasella (juu, luit oikein: pizzalautasella). Lautanen symboloi minulle meidän kotia. Lautanen oli kuitenkin mielestäni hieman liian suuri, linnut ’seilasivat siinä liian erillään. Ilahduin kun hiljattain pysähtyessäni autoilun lomassa kahville löysin sydämenmuotoisen ja hieman pienemmän pesän linnuille. OK, en ole niin romanttinen ihminen, että haalisin sydänsymboleja ympärilleni, mutta meidän kotia kuvaamaan sydänastia sopii minulle oikein hyvin.

IMG_2697

Erään yhtiökokouksen taustatarina

Teen työkseni hallintoa. Meillä oli perjantaina yhtiökokous. Olen ollut saman työnantajan palveluksessa jo vuosia ja tämä oli jo seitsemäs yhtiökokous, jota olin järjestämässä osana työtehtäviäni. Ensimmäistä kertaa pidimme yhtiökokouksen tehtaallamme Karstulassa. Etukäteen jännitin tätä yhtiökokousta siksi, että olimme uudessa ja erilaisessa paikassa. Yhtiökokous pidettiin yhdessä tuotantohallissa, siis niin tehdasympäristössä kuin mahdollista.

Edelleen muistan ensimmäisen yhtiökokouksen, jota olin järjestämässä. Jännitin sitä lievästi sanottuna kovasti. Mietin etukäteen, mitä kaikkea voisi tapahtua tai olla tapahtumatta. Hermostuneena soitin silloin yhtiökokousaamuna meidän lakimiehelle useita kertoja ja joka kerta hän sen lisäksi, että vastasi kysymyksiini rauhoitteli minua. Jokaisen puhelun aikana hän toisti ennen lopettamista, että ei mitään hätää, kyllä se kokous hyvin menee eikä siellä varmasti tule eteen tapahtumaa, jota emme pystyisi yhdessä hanskaamaan.

Vuosien varrella yhtiökokousjärjestelyistä tuli minulle rutiinia eikä yhtiökokoukset enää jännitä minua samassa määrin. Välilä jopa mietin, että suhtaudunkohan järjestelyihin jo liian rennosti, tietty määrä jännitystä kuitenkin pitää mielen ja ajatukset virkeänä.

Tänä vuonna olimme siis ensimmäistä kertaa tehtaalla. Itse olen toisella paikkakunnalla töissä, joten iso osa järjestelyistä hoitui tehtaalla työskentelevien, ei minun, toimesta. Tämä tietysti helpotti minun osuuttani. Parilla puhelinsoitolla varmistelin vain välillä, että siellä oli homma hoidossa ja että heillä ei ollut avoimia kysymyksiä kokoukseen liittyen.

Yhtiökokousaamuna heräsin kukonlaulunaikaan ja lähdin ajamaan kohti Keski-Suomea. Huhtikuussa on jo aamuisin valoisaa, joten ajomatka sujui mukavasti äänikirjaa kuunnellen. Olen käynyt meidän tehtaalla useasti, joten tiesin reitin ja paikan kuitenkin hyvin. Jostain syystä minusta on aina hieno tunne ajaa meidän tehtaan portista sisälle. Tunnen silloin, että kuulun johonkin ja että olen osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Se on ehkä ylpeyttä omasta työnantajasta. Toimistosta käsin näkymä on erilainen kuin itse tehtaalla. Ymmärrän, että tehtaalla se meidän ydintoiminta oikeasti tapahtuu!

WhatsApp Image 2018-04-15 at 15.22.40
Tekniikan testausta

Käytännön järjestelyt olivat jo hyvässä käynnissä kun saavuin paikalle. Tuolit, pöydät ja muu väliaikainen kokousinfra oli jo tehdashallissa paikoillaan. Tekniikka viritteli siellä suurta näyttöä ja äänentoistoa valmiiksi. Itse en ole tekninen ihminen, joten arvostan teknistä osaamista korkealle. Minusta oli hieno katsoa, miten kaikki tekniikka rakennettiin valmiiksi ja arvostin sitä tapaa, millä tekniikka teki töitä. Hallissa oli hyvä ja rento tunnelma ja valmisteluja tehtiin iloisen ja rennon ilmapiirin vallitessa.

Oheisohjelmana  olimme päättäneet järjestää halukkaille kokousvieraille tehdaskierroksen. Ajattelimme, että omistajia kiinnostaisi nähdä miltä tehtaalla näyttää ja mitä siellä tapahtuu. Itse en tällä kertaa kerinnyt mukaan tehdaskierrokselle, mutta kuulin myöhemmin osallistujilta, että siitä oli tykätty. Osallistujat olivat jopa lähettäneet kierroksen aikana positiivia twiittejä Twitteriin!

Yhtiökokous itsessään sujui odotetusti ja päätökset saatiin tehtyä suunnitellussa aikataulussa. Kuten alussa mainitsin, niin itse toimin yhtiön hallinnossa, joten jo työnpuolesta kiinnitän runsaasti huomiota kokouksen viralliseen osuuteen. Mielestäni yksi mielenkiintoisin osuus on toimitusjohtajan katsaus, vaikka siinä esitettävät luvut ja tapahtumat ovat minulle tuttuja, niin suullinen esitys saa ne heräämään eloon.

WhatsApp Image 2018-04-15 at 15.24.56
Toimitusjohtajan katsaus

Toinen ohjelmanumero, johon olen meidän käytännössä tykästynyt, on hallitukseen ehdolla olevien uusien jäsenten esittely. Kiva saada heille kasvot ja kuulla heistä vähän. Joka vuosi olen kyllä jo etukäteen tutustunut heidän ansioluetteloihinsa, mutta oman esittelyn aikana tulee esille aina jotain uutta ja hieman persoonallisempaa tietoa ja näkemystä.

Kokouksen jälkeen oli vielä kahvia tarjolla ja siinä kahvituksen lomassa minulla oli tilaisuus keskustella monen kokousvieraan kanssa. Minulle jäi kuva, että kokousvieraat, siis omistajat, eli meille kaikin tavoin tärkeät ihmiset olivat tyytyväisiä kokouksen ja vierailuunsa tehtaalla. Itsekin oli tyytyväinen päivän kulkuun ja ajelin hyvällä mielellä illalla kotiin päin ja jopa mietin, että tämä oli varmaan minun tähänastisen urani antoisin yhtiökokous!

Yhtiökokouksen pörssitiedotteen löydät täältä: HONKARAKENNE OYJ:N VARSINAISEN YHTIÖKOKOUKSEN PÄÄTÖKSET

Kuvat: Honkarakenne/Tarja Vuolevi-Mykkänen

Miten työaikaa pitäisi seurata?

Viime päivinä olen miettinyt työajanseurantaa. Mikä olisi hyvä tapa seurata työaikaa? Ja tuleeko sitä yleensäkään seurata lainkaan?

Itse muistan, että kahdeksankymmentäluvulla omissa työpaikoissani toteutunutta työaikaa (tai ainakin paikallaoloa) seurattiin tarkasti. Oli sellaisia koneella leimattavia kartonkisia kellokortteja telineissä ja esimiehet myös tarkastivat leimauksia viikoittain. Oli oleellista, oliko kellokortti leimattu ajoissa vai muutamaa minuuttia myöhässä. Liian myöhäisistä leimauksista seurasi esimiehen puhuttelu.

Myöhemmin tulivat sähköiset työajanseurantamallit. Eikä enää esimiesten leimojen seuraaminen ollut yhtä näkyvää, koska esimies saattoi katsella leimauksia omassa huoneessaan joko koneeltaan tai paperisilta tulosteilta.

Yhdessä omassa työpaikassani, jossa mielestäni ei ollut työajanseurantavälinettä, minulle huomautettiin, että on meillä siihen väline, sitä kutsutaan omaksitunnoksi. Siinä oli se hyvä puoli, etä ei tarvinnut stressata parin minuutin takia ja lisäksi työpaikalla oli sen verran hyvä henki, että ei siellä kukaan seurannut naapurin tekemisiä sillä silmällä, että tekeeköhän tuo varmasti riittävästi töitä.

Toisaalta olen huomannut, että työajanseuranta voi olla myös elämää helpottava asia. Minulla on kehitysvammainen ja autistinen poika, jonka takia minulle oli etenkin aikaisemmin paljon häneen liittyviä virka-aikaan hoidettavia asioita. Lääkärikäynnit ja tutkimukset toteutettiin sairaalan aikataulun eikä työelämässä mukana olevan äidin aikataulun mukaan. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että minun työnantajani ovat ymmärtäneet tilanteeni ja joustaneet tarpeen mukaan. Joustosta huolimatta tai ehkä sen takia minusta oli vapauttavaa ajatella, että jos joku (esimies, henkilöstöosasto tai työkaveri) ihmettelee minun poissaoloja, niin minun tekemät tunnit voi tarkistaa työajanseurantajärjestelmästä. Sieltä kyllä ilmenee, että teen riittävästi työtunteja vaikka välillä joudunkin olemaan poissa päiväsaikaan.

Toisaalta, se ettei tarvitse leimailla ja on tunne, että esimies ja työnantaja luottaa minuun työntekijänä tekee itselle hyvän olon. Mutta silloin työajanseuranta jää pääasiassa omalle kontolle niin hyvässä kuin pahassakin. Minulle itselleni hyvin tehty työ on tärkeämpää kuin se kuinka paljon siihen kuluu aikaa. Mieluummin teen joitain ylimääräisiä tunteja kuin että optimoin ajankäytön ja yritän kiireellä saada kaiken jotenkin valmiiksi. Mutta joku voi väsyttää itsensä liiallisella työnteolla ilman että kukaan sitä huomaa.

Ihmiset ovat yksilöitä ja heillä on erilaisia tilanteita ja toiveita työajan seurannasta. Se, miten työajanseuranta kussakin tilanteessa tulisi toteuttaa, varmasti vaihtelee. Paljon riippuu myös työtehtävistä, työntekijöistä ja työpaikan ilmapiiristä, miten tarkkaan ja miten työaikaa pitäisi kussakin tilanteessa seurata.

2252121324_e7963d2d18_b

Photo by Marcin Wichary on Foter.com / CC BY