Unelmat ja tavoitteet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Vaikka olisi ollut mikä tilanne, niin unelmistani en ole suostunut luopumaan. Osa unelmistani on toki vaihtunut matkanvarrella, joku mikä joskus on tuntunut tärkeältä päämäärältä, on saattanut myöhemmin jäädä vähempiarvoiseksi, mutta tilalle on aina tullut joku muu unelma. Niinhän se menee, ikä ja elämäntilanne vaikuttavat unelmiin, asia mikä tuntui kaksikymppisenä tavoittelemisen arvoisena ei ehkä sitä enää ole tässä iässä.
Ajattelen, että ihmisellä, ainakin minulla, on syytä olla monenlaisia unelmia. Sanotaan, että unelma muuttuu tavoitteeksi, kun sen toteuttamiseksi on suunnitelma. Määrittely kysymys onko kyse unelmasta vai tavoitteesta. Niin tai näin, niin minulla on sekä lähiajan tavoitteita, joihin minulla on mietittynä askelmerkit ja sitten tarvitsen myös sellaisia kaukaisempia tavoitteita, unelmia, joita kohti kuljen. En välttämättä aina niin määrätietoisesti mutta enemmän siten, että pidän ne mielessäni ja pyrin tekemään asioita, jotka myöhemmin edesauttavat tai jopa mahdollistavat näiden unelmien toteutumisen sitten kun niiden aika tulee. Kantavana ajatuksena on, että kun tilaisuus aukeaa mahdollisuus toteuttaa kaukaisemmalta tuntuva unelma, niin olen valmis taidoiltani tarttumaan siihen eikä silloin tarvitse jossitella, että olisinpa tehnyt jotain toisin matkan varrella.
Kun aloitin melontaharrastuksen, niin aika pian mieleeni tuli ajatus, että haluaisin joskus meloa ’maailman merillä’. Elämäntilanteeni oli vuosia sellainen, että minulla ei ollut mahdollisuutta sännätä toteuttamaan tätä unelmaani. Toteutin sitä kuitenkin pala kerrallaan vuosien ajan. Kävin melontakursseilla opettelemassa parempaa tekniikkaa ja pelastautumistaitoja ajatuksella, että sitten kun elämäntilanteeni sallii minun lähteä melomaan ’maailman merille’ niin olen valmis siihen. Näinä vuosina löysin hyviä melontakouluttajia ja ennen kaikkea melontaoppaan, jonka osaamiseen luotin niin paljon, että uskalsin lähteä matkaan. Olen julkaissut jutun reissusta toisella blogialustalla ja voit lukea sitä lisää täältä: http://www.lily.fi/blogit/sinisilmainen-blondi?tag=45
Minä havaitsin jo nuorena, että olen enemmän ’matkalla olija’ kuin tavoitteeseen pääsijä. Minulle on tärkeämpää kulkea kohti tavoitetta ja tehdä asioita sen saavuttamiseksi kuin itse tavoitteeseen pääseminen. Onhan se tietysti kiva fiilis olla siellä, mihin halusin päästä, mutta yleensä silloin minulla on jo mielessä joku uusi juttu ja tärkeämmältä tuntuu kulkea sitä seuraavaa tavoitetta kohti.
SINISILMÄINEN BLONDI 