Puuskupuh etsimässä uusia puolia itsestään

Osallistuin lauantaina Tradenomiliiton TRAL järjestämään tilaisuuteen Karisma & teho – kohti tuloksia. Tilaisuus järjestettiin Allas Sea Poolilla ja yksi syy, miksi ilmoittauduin sinne, oli tapahtuman paikka. Ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus tutustua tuohonkin paikkaan ja siihen, miten se toimii. Tilaisuus oli tarkoitettu ensisijaisesti myynnin ja markkinoinnin parissa työskenteleville, mutta en antanut sen häiritä itseäni.

Ensimmäinen esiintyjä oli Mikko Parikka, jonka aihe oli Myynnin tunneperäiset oikosulut – Miksi me myyjät toimimme niin kuin toimimme? Hän puhui tynneälystä ja tunneälyn hyödyntämisestä myyntitilanteissa ja ennen kaikkea omassa toiminnassa. Myös itseään voi johtaa tunneälyn avulla. Vaikka en tee työkseni myyntiä, niin ajattelen, että kyllähän minä, niin kuin useimmat meistä, tekee sitä jollain tasolla joka päivä: myyn osaamistani työnantajalle. Töissä olen useimmiten enemmän ostamassa, joten ajattelin, että kyllähän ostajankin on hyvä olla tietoinen myyjien käyttämistä kikoista. Ja myynhän minä, kuten useimmat meistä omaa osaamista joka arkipäivä työnantajalle.

IMG_2963

Ihmiset kiinnostavat minua. Myynti on mitä suuremmassa määrin ihmisten kohtaamista ja auttamista. Jos myyjä ja ostaja eivät kohtaa tunnetasolla, niin tuskin tulee hyvää ostotapahtumaa.

img_2974.jpg

Arvostan hyvää myyntityötä enkä esimerkiksi itse halua ainakaan yksityiselämässä tukea huonoa myyntityötä. Useamman kerran olen äänestänyt jaloillani, jos en ole pitänyt myyjästä, vaikka tuote olisi ollutkin minulle muuten sopiva.

Seuraavaksi lavan valloitti (ja tosiaan valloitti on oikea verbi tässä tapauksessa) Lorenz ’Lore’ Backman. Hän puhui karismasta ja siitä miten omaa valovoimaisuuttaan voi kehittää. Lore oli loistava esiintyjä! Hänen esityksensä sisälsi muutaman käytännön vinkin siitä miten omaa valovoimaisuuttaan voi kehittää. Hengittäminen ja konkreettinen ryhmässä toteutettu hengitysharjoitus oli yksi vinkki.

IMG_2967

Kehonkielen ja erityisesti power poses eleiden käyttäminen mielen ohjailuun oli toinen. vinkki Power poses ajatteluun olin tutustunut ennenkin, mutta silti Loren esitys sisälsi minulle uutta tietoa. En usko, että minusta kehittyy kovin valovoimaista persoonaa, näen itseni enemmän ’puuskupuhina’. Olen ihan sujut puuskupuhina olemisen kanssa, enkä pyri muuttamaan itsenäni sen suhteen. Mutta tuskin pienestä säädöstä karisman suuntaan on haittaa minunlaiselle puuskupuhillekaan. Aina silloin tällöin on kiva saada omia ajatuksiaan menemään läpi ryhmässä ja siinä karisma ja omien mielentilojen hallinta auttaa varmasti.

Lorenz ’Lore’ Backmanin suosittelema erinomainen podcast kehonkielestä ja sen vaikutuksesta itseensä löytyy täältä: Amy Cuddy: Your body language shapes who you are. Suosittelen katsomaan!

Kolmas esiintyjä oli Krista Keränen, tradenomi itsekin muuten, jolla on myös tohtorin tutkinto niinkin arvostetusta paikasta kuin University of Cambridge. Loistava esikuva siis meille kaikille tradenomeille! Krista puhui yhteiskehittämisestä. Koko termi yhteiskehittäminen oli minulle hieman epäselvä ja aihe sikäli uusi. Yhteiskehittäminen on etenkin palvelumuotoiluun sopiva metodi. Palvelut ja palvelumuotoilu ovat tulevaisuutta ja siten niihin liittyvän oman osaamisen kehittäminen on ajan hengessä elämistä.

img_2971.jpg

Krista oli tosi innostava puhuja ja hänellä oli pari tosi hyvää pointtia. Mielestäni ehkä paras oli se, että kun kehitystyöhön otetaan mukaan laajempi joukko ihmisiä, niin kannattaa käyttää sellaisia metodeja, joilla kaikkien osallistujien, muidenkin kuin niiden rohkeimpien kommentoijien, ajatukset saadaan kerättyä. Eri ihmisille, esimerkiksi ekstroverteille ja introverteille sopii erilaiset metodit ja parhaaseen lopputulokseen päästää siten, että molempien ajatukset saadaan esille. Ihan yksinkertaisesti ajatuksia ja ideoita voi kerätä samassa tilaisuudessa sekä keskustelemalla että kirjoittamalla paperilapuille. Toinen hyvä pointti oli varoitus siitä, että näennäisyhteiskehittäminen on eriasia kuin yhteiskehittäminen. Eli varmistetaan, että todella yhteiskehitetään eikä sorruta näennäiseen yhteiskehittämiseen.

IMG_2974

Kaikki kolme puhujaa olivat tyyliltään erilaisia, omalla tavallaan hyviä kaikki. Voin suositella heistä ketä tahansa eli ei muuta kuin kuuntelemaan, jos joskus sinulle siihen tarjoutuu tilaisuus. Paikkana Allas Sea Pool ei ehkä ollut ihan paras tämän tyyppiseen tilaisuuteen. Oma osa oli varmasti osallistujien määrässä, tilaisuus oli kiinnostanut montaa ja osallistujia oli paljon. Eniten ehkä häiritsi tilassa olleen Itämeri-akvaarion koneiston jatkuva melko kuuluva humina. Äänentoisto kyllä toimi hyvin, joten kuuleminen ei ollut ongelma, mutta huomasin, että tunteja jatkunut taustahurina rasitti aivojani. Tosin kun näin lounaspöydän antimet olin valmis muuttamaan kantaani paikan sopivuudesta. Lounas oli super! Seisova pöytä oli näyttävä ja ruoka myös maistui erinomaiselta.

img_2978.jpg

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, että päätin osallistua tilaisuuteen. Tämä tilaisuus oli jäsenille ilmainen ja mikä parasta, niin siihen oli määritetty ’no show’ -maksu. Eli lauantaiaamuna tuli myös lähdettyä paikanpäälle. Olen vähän laiskasti hyödyntänyt etujani Tradenomiliitossa, mutta jatkossa osallistun varmasti enemmän tämän tyyppisiin tapahtumiin. Tämä on loistava tapa saada vastinetta jäsenmaksulle.

Olen varma, että Tradenomiliitto ei ole ainoa taho, joka järjestää vastaavaa toimintaa jäsenilleen ja siksi kehotankin kaikkia tarkistamaan, mikä on tilanne omien verkostojen järjestämien tilaisuuksien suhteen. Ilmaiseksi tai pienellä rahalla voi todellakin päästä kuulemaan loistavia puhujia ja itsensä kehittäminen tuskin osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi ajan myötä. Ja tekee hyvää myös meille puuskupuheille.

Unelmista totta!

NLP-kurssilla (lyhenne NLP tule sanoista Neuro Linguistic Programming) keskustelimme unelmista ja tavoitteista.  NLP-kouluttaja Reetta Vanhanen esitteli meille kurssilaisille mallin, jonka avulla omaa unelmaa tai tavoitetta voi arvioida ja lähteä toteuttamaan. Koska unelmat ja tavoitteet ovat minulle tärkeitä, haluan esittellä teille lukijoille tiivistelmän Reetta Vanhasen opettamasta mallista.

Suomeksi mallia kutsumaan kirjainyhdistelmällä POTKE ja englanniksi PACER. POTKE tulee sanoista ’positiivisesti määritelty’, ’omasta toiminnasta kiinni’, ’täsmennetty’, ’kaikilla aistikanavilla’ ja ’ekologinen’. PACER puolestaan tulee sanoista ’positively stated’ (positiivisesti määritelty), ’achievement focused’ (omasta toiminnasta kiinni), ’contextual’ (täsmennetty), ’ecological’ (ekologinen), ’resourses’ (resurssit, mitä tarvitaan).

Positiivinen määrittely tarkoittaa sitä, että unelmaa tai tavoitetta ei ole määritelty kielteisessä muodossa. Ei määritellä unelmaa tai tavoitetta siten että silloin en (enää) ole jotain, vaan että sitten olen jotain muuta. Esimerkiksi tavoite voisi olla, että on hyvässä fyysisessä kunnossa, eikä että silloin ei enää ole väsynyt ja paksu. Hyvä tapa kääntää oma kielteinen määrittely positiiviseksi, on miettiä, että jos en sitten enää ole jotain, niin mitä on tullut sen kadonneen tilalle. Verbit ja adjektiivit toimivat tässä paremmin kuin substantiivit.

Omasta toiminnasta kiinni tarkoittaa sitä, että hahmottaa ja ymmärtää tavoitteeseen pääsemisessä oman osuuden sen saavuttamisessa. Miettii, miten itse tekemällä mahdollistaa tavoitteen tai unelman toteutumisen. Aina on helpompi muuttaa itseään kuin muita.

Täsmennetty tarkoittaa sitä, että määrittelee tavoitteen täsmällisesti ja konkretisoi sen itselleen. Liian epämääräinen ja väljästi muotoiltu tavoite ei ohjaa riittävästi omaa toimintaa. On hyvä miettiä myös mikä on sopivan kokoinen tavoite itselleen. Liian suuri tavoite voi tuntua mahdottomalta toteuttaa ja taas liian pieni on liian helppo, jotta sen tavoittelemisesta jaksaisi innostua. Liian isolta tuntuvat tavoitteet voivat onnistua sopivien välitavoitteiden avulla.

Kaikkien aistikanavien (visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen) kautta tarkoittaa sitä, että hahmottaa eri aistikanavien kautta, mikä tavoitteeseen päästessä on muuttunut nykyhetkeen verrattuna.

  • Miltä silloin näyttää? Miltä minä näytän, kun olen saavuttanut tavoitteen? Miltä näytän silloin omasta ja muiden mielestä?
  • Mitä silloin kuulen? Miltä oma sisäinen puheeni silloin kuulostaa? Miten muut ihmiset puhuvat minusta? Kuulenko muiden hyväksyviä kommentteja ympäriltäni? Miltä silloin muiden arvostavat kommentit minusta kuulostavat?
  • Miltä minusta silloin tuntuu? Valtaako onnistumisen ilo silloin mieleni? Mitä tuoksuja aistin silloin? Miltä tilanne maistuu mielestäni?
  • Mistä merkeistä näen, että tavoitteeni on toteutunut?

Ekologinen tarkastelu tarkoitta sitä, että varmistaa tavoitteen saavuttaminen sopivuuden itselleen. On hyvä miettiä, mitä hyviä asioita omassa elämässä on nyt ja olisivatko ne vielä jäljellä, kun tavoite on saavutettu. Varmistaa itselleen, että tavoitetta kannattaa lähteä tavoittelemaan. Varmistaa, että tavoite on tavoittelemisen arvoinen. Mistä joutuu luopumaan saavuttaakseen tavoitteen ja miten tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa omaan ja läheistensä elämään. Tavoitteen ekologinen tarkastelu paitsi varmistaa tavoitteen sopivuuden, niin auttaa tavoitteen sisäistämisessä ja siihen sitoutumisessa.

Omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamisessa kaikki lähtee omista arvoista. Siitä mikä on itselleen tärkeää. Omia arvojaan on hyvä hieman pureskella ja työstää. Miettiä siis sitä, mikä on itselleen tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Arvoja pohtiessa voi esittää itselleen erilaisia kysymyksiä: Mitkä asiat itselleen ovat tärkeitä? Mitä ei ole valmis tekemään? Mitä haluaa elämässään saavuttaa? Milloin on omasta mielestään menestynyt? On tärkeää, että keskittyy omiin arvoihinsa ja ajatuksiin, jotta ei vahingossa lähde toteuttamaan jonkun toisen unelmia ja tavoitteita.

IMG_2718

Kuvassa inspiroiva NLP-kouluttajani Reetta Vanhanen

Lisätietoja NLP:stä ja Reettä Vanhasen vetämistä NLP-koulutuksista: http://www.vanhanenreetta.fi/

Klikkiotsikot kunniaan!

Torstaina minulla oli tilaisuus vierailla Kauppalehden toimituksessa Suomen IR-yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Ajattelin heti kutsun nähtyäni, että tuota tilaisuutta ei pidä jättää käyttämättä. Minulle on harvinaista herkkua päästä kurkistamaan jonkun lehden toimitukseen!

Tilaisuudessa meille kerrottiin Alma Median talous- ja pörssiuutisoinnin ja -juttujen syntyprosessista. Siis siitä, miten toimittajat käytännössä toimivat ja poimivat heille tulevasta uutisvirrasta juttuaihioita työstettäväksi. Oli tosi kiinnostavaa kuulla asioita tekijänäkökulmasta kerrottuna, itse kun edustan sitä lukijaa. Olen huomannut, että usein pöydän toiselle puolelle kurkistaminen on mielenkiintoista ja niin oli tälläkin kertaa.

Etenkin syntyneestä keskustelusta tykkäsin. Keskustelimme ns. klikkiotsikoista, siitä mitä ne ovat ja ennen kaikkea siitä, että otsikon lisäksi jutussa pitäisi olla jotain muutakin lukijalle lisäarvoa tuottavaa sisältöä. Itseäni ilahdutti kovasti, että Kauppalehden vastuuhenkilöt toivat tämän itse ja oma-aloitteisesti esille.

Mediaa, mukaan lukien talousmedia, luetaan yhä enemmän sosiaalisessa mediassa olevien linkkien perusteella. Tätä teen itsekin, usein tulee klikattua juttua kiinnostavan otsikon perusteella. Toki käyn myös lehtien (mm. Kauppalehden) etusivulla katsomassa minkälaisia juttuja on tarjolla, mutta koska aikaa on rajallinen määrä käytettävissä, ei sieltä aina huomaa kaikkia itseään kiinnostavia juttuja. Eli jään odottamaan entistä parempia klikkiotsikoita!

IMG_2872

Historian havinaa: vanha kirjoituskone Kauppalehden toimituksessa

Taskupuhelu on mahdollisuus!

Eilen minulle kävi niin vanhanaikaisesti, että soitin taskupuhelun. Soitin siis vahingossa ja huomaamatta yhdelle vanhalle kaverilleni, jonka numero mulla on talletettuna osoitekirjaan. No, tämä minun kaveri ei päässyt juuri silloin vastaamaan (ja eihän siitä mitään hyötyä olisi ollutkaan, koska en minäkään olisi ollut langan päässä) ja soitti minulle sitten vähän ajan päästä takaisin. Olin silloin palaverissa, joten en vastannut, mutta huomasin puhelun kuitenkin.  Koska pidämme harvakseltaan yhteyttä, niin ajattelin, että hänellä on minulle jotain oikeaa asiaa ja siksi vähän harmitti, kun en pystynyt vastaamaan.  Laitoin viestiä, että olen varattu, mutta soitan myöhemmin takaisin.

Vähän ajan päästä soitinkin ja minulle selvisikin, että hän oli lähtenyt soittamaan takaisin, kun oli huomannut minun soittaneen aikaisemmi. Olin vähän hölmistynyt ja yllättynyt tästä tiedosta! No, siinä hetken naureskelimme minun aikaisemmalle taskupuhelulle, mutta sen jälkeen vaihtelimme kuulumisiamme noin yleisesti ottaen. Oli tosi kiva rupatella kuulumisista ihan muuten vain vaikkei mitään varsinaista asiaa kummallakaan meistä ollutkaan.

Illalla ennen nukkumaan menoa, kun kävin mielessäni läpi päivän tapahtumia, niin ajattelin, että tuo vähän yllättävä puhelu oli ehkä minulle se päivän paras tapatuma! Puhelu oli ilahduttanut ja piristänyt minua arjen keskellä. Jäin miettimään, että ehkä minun kannattaisi ottaa tavaksi soitella, jos ei nyt taskupuheluja, niin välillä ihan muuten vain sellaisille mukaville ihmisille, joihin ei  omaa saamattomuuttaan tule pidettyä säännöllisesti yhteyttä.

12643902303_5689d0c403_c

Photo by lennox_mcdough on Foter.com / CC BY-ND

Pidä kiinni unelmistasi

Unelmat ja tavoitteet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Vaikka olisi ollut mikä tilanne, niin unelmistani en ole suostunut luopumaan. Osa unelmistani on toki vaihtunut matkanvarrella, joku mikä joskus on tuntunut tärkeältä päämäärältä, on saattanut myöhemmin jäädä vähempiarvoiseksi, mutta tilalle on aina tullut joku muu unelma. Niinhän se menee, ikä ja elämäntilanne vaikuttavat unelmiin, asia mikä tuntui kaksikymppisenä tavoittelemisen arvoisena ei ehkä sitä enää ole tässä iässä.

Ajattelen, että ihmisellä, ainakin minulla, on syytä olla monenlaisia unelmia. Sanotaan, että unelma muuttuu tavoitteeksi, kun sen toteuttamiseksi on suunnitelma. Määrittely kysymys onko kyse unelmasta vai tavoitteesta. Niin tai näin, niin minulla on sekä lähiajan tavoitteita, joihin minulla on mietittynä askelmerkit ja sitten tarvitsen myös sellaisia kaukaisempia tavoitteita, unelmia, joita kohti kuljen. En välttämättä aina niin määrätietoisesti mutta enemmän siten, että pidän ne mielessäni ja pyrin tekemään asioita, jotka myöhemmin edesauttavat tai jopa mahdollistavat näiden unelmien toteutumisen sitten kun niiden aika tulee. Kantavana ajatuksena on, että kun tilaisuus aukeaa mahdollisuus toteuttaa kaukaisemmalta tuntuva unelma, niin olen valmis taidoiltani tarttumaan siihen eikä silloin tarvitse jossitella, että olisinpa tehnyt jotain toisin matkan varrella.

Kun aloitin melontaharrastuksen, niin aika pian mieleeni tuli ajatus, että haluaisin joskus meloa ’maailman merillä’. Elämäntilanteeni oli vuosia sellainen, että minulla ei ollut mahdollisuutta sännätä toteuttamaan tätä unelmaani. Toteutin sitä kuitenkin pala kerrallaan vuosien ajan. Kävin melontakursseilla opettelemassa parempaa tekniikkaa ja pelastautumistaitoja ajatuksella, että sitten kun elämäntilanteeni sallii minun lähteä melomaan ’maailman merille’ niin olen valmis siihen. Näinä vuosina löysin hyviä melontakouluttajia ja ennen kaikkea melontaoppaan, jonka osaamiseen luotin niin paljon, että uskalsin lähteä matkaan. Olen julkaissut jutun reissusta toisella blogialustalla ja voit lukea sitä lisää täältä: http://www.lily.fi/blogit/sinisilmainen-blondi?tag=45

helgeland_melontaa_vuoristossa

Minä havaitsin jo nuorena, että olen enemmän ’matkalla olija’ kuin tavoitteeseen pääsijä. Minulle on tärkeämpää kulkea kohti tavoitetta ja tehdä asioita sen saavuttamiseksi kuin itse tavoitteeseen pääseminen. Onhan se tietysti kiva fiilis olla siellä, mihin halusin päästä, mutta yleensä silloin minulla on jo mielessä joku uusi juttu ja tärkeämmältä tuntuu kulkea sitä seuraavaa tavoitetta kohti.

 

 

Äitienpäiväahdistus

Äitienpäivä lähestyy. Ahdistaa. Pitäisi leipoa kakku. Eilen kuuntelin huvittuneena miten tyttäreni yritti saada miestäni auttamaan äitienpäiväkakun leipomisessa. Luulisin, että tyttäreni yritti saada miestäni mukaan kakunleipomiseen siksi, että tyttäreni tietää, että en pidä leipomisesta. Jos ei olisi allergioita, en varmaan leipoisi koskaan vaan ostaisin kaiken valmiina. Mutta kananmunattomia kakkuja on vähän hankala löytää valmiina. Eli leivoin silloin kun on ’pakko’ eli syntymäpäiviksi, isänpäiväksi ja sitten äitienpäiväksi. Koska tyttäreni ei saanut miestäni mukaan kakunleipomiseen, tarjouduin leipomaan sen kakun yhdessä tyttäreni kanssa. Ajattelin, että eihän se nyt niin paha, minusta on mukava puuhailla kaikenlaista yhdessä tyttäreni kanssa.

Kaupassa leipomistarvikkeita kärryyn kerätessä tunsin kalvavaa ahdistuksen tunnetta. Vaikka en nauti leipomisesta ja siis välttelen sitä, niin ymmärsin, että eihän se kakunleipominen ole se, mikä minua ahdistaa. Minua ahdistaa äitienpäivä. Vaikka olen äiti. Tai siis juuri siksi. Koen epäonnistuneeni siinä missä eniten halusin onnistua. Äitinä olossa.

Yritin kovasti olla hyvä äiti. Tai edes siedettävä. Mutta eräänä päivänä oli pakko katsoa tosiasioita silmiin ja myöntää, että en pärjännyt poikani kanssa. Että hänen olisi parempi asua jossain muualla kuin kotona.

Poikani syntyi ns. terveenä, yhdeksän pisteen lapsena, mutta varsin pian huomattiin, että hän ei kehity normaalisti. Tuli tutkimuksia ja tuli diagnooseja. Aivojen rakennepoikkeamia, kehitysvammaisuus ja autismia. Poikani oli oikeastaan ensimmäinen kehitysvammainen ihminen, jonka kanssa olin isommassa määrässä tekemisissä. Vuosien varrella olen oppinut hyväksymään poikani kehitysvammaisuuden, se ei ole ongelma.  Mutta poikani aggressiivisuuden kanssa en ole edelleenkään sinut. Poikani toi vuosien varrella väkivallan näkyväksi ja tuntuvaksi meillä kotona. En tottunut siihen koskaan. Yritin kyllä, asenteella, kärsivällisyydellä, sisulla, milloin milläkin, mutta ei auttanut. Aggressiivinen käytös ahdistaa ja häiritsee minua edelleen. Ja lopulta se teki mahdottomaksi poikani asumisen kotona.

Vaikka en joka päivä aktiivisesti ajattelekaan asiaa, niin tiedostan, että äitiydessä epäonnistuminen ahdistaa minua joka päivä. Äitienpäivä konkretisoi asian, mutta ei varsinaisesti synnytä ahdistusta. Minua ahdistaa, äitienpäivänä ja kaikkina muinakin päivänä se, että minusta ei ollut pitämään huolta pojastani. Siitä jota niin kovasti toivoin ja jonka syntymästä olin niin kovin onnellinen. Empaattiset ihmiset lohduttavat minua sanomalla, että ei kukaan olisi pärjännyt. En usko, että se on totta. Joku olisi varmasti pärjännyt. Olisi osannut toimia paremmin tai hänellä olisi ollut suurempi sietokyky tai jotain. Mutta oikeastaan minulle ei ole juurikaan väliä sillä olisiko joku toinen pärjännyt vai ei. Tietysti on kilttiä lohduttaa minua ja kertoa, että en minä ollut sen huonompi kuin muutkaan vaikka kaikki meni näin. Olen toki kovin kiitollinen tällaisista ystävistä. Mutta ei muiden pärjäämisellä ole niin suurta merkitystä minulle, minä taisin aina olla niitä, jotka keskittyvät omaan tekemiseen. Niin hyvässä kuin pahassa. Ei minua ahdista se, että pelkäisin muiden tuomitsevan minut siksi, että en pärjännyt poikani kanssa. Minua ahdistaa omat ajatukseni. Minua ahdistaa, koska minun itseni mielestä minun olisi pitänyt pärjätä poikani kanssa paremmin.

cupcakes

Tämän kirjoituksen olen julkaissut aikaisemmin toisella  blogialustalla, mutta koska se kuvaa tunteitani edelleen tänäkin äitienpäivänä, niin julkaisen sen täällä uudestaan.

Haluatko nauttia matkasta?

Viime aikoina olen ollut tekemisissä useankin ihmisen kanssa, jotka ovat olleet kovin väsyneitä. Osa on kertonut olevansa tosi väsynyt ja osasta on nähnyt väsymyksen jo päälle. Kaikille heistä minun on tehnyt mieli sanoa, että hyvä ihminen, pidä itsestäsi parempaa huolta. Riippuen suhteestamme olen joko sanonut sen tai sitten vaiennut. Lähinnä kai sanomattomuudessa on ollut kyse siitä, että en ole halunnut tyrkyttää hyvää tahtovia neuvojani. Jos kyse on ollut ystävästäni, niin sitten olen sanonutkin, että nyt sinulla kyllä mättää joku. Ystävät kyllä ymmärtävät, että olen huolissani ja haluan heidän parastaan.

Itse uskon, ehkä omasta kokemuksestani, että ihminen ei voi voida hyvin, jos hän ei pidä itsestään huolta. Voidakseen hyvin täytyy nukkua, syödä kunnolla ja liikkua jonkin verran. Näistä perusasioista huolehtiminen joka päivä on itsestään huolehtimista ja ne mahdollistavat oman hyvän olon.

428170169_371aaffff4_o

Photo by MISS♥T on Foter.com / CC BY-NC-ND

Täytyy liikkua sen verran, että keho voi hyvin. Liikkua voi itselleen mieleisellä tavalla, kunhan liikkuu jotenkin. Itse suosin luonnossa liikkumista, pieni kävely lähimetsässä virkistää minun mieltä ja saa ajatukseksi juoksemaan paremmin. Eikä vaadi aikaa kuin hetken.

Hyvä ruoka on myös tärkeää. Ei tarvitse syödä superterveellisesti, mutta jos huolehtii, että keho saa ruokaa säännöllisesti niin sen huomaa omassa olossa. Jos aterian kuittaa karkkipussilla tai viinerillä, niin ainakaan itselläni harvoin on hyvä olo enää kahden tunnin päästä. Syön kyllä itsekin herkkuja, niiden kieltämisestä kokonaan ei ole tässä kyse. Herkkuja voi syödä (ainakin kohtuullisesti) kunhan on ensin huolehtinut, että keho saa myös kunnollista polttoainetta.

Kolmas perusasia on nukkuminen. Olen huomannut, että nukkuminen on monen kompastuskivi. Elämänmeno nykymaailmassa on sellaista, että itse kullekin (minullekin) tulee helposti kiusaus pihistää lisää aikaa tinkimällä nukkumisesta. Mutta en suosittele sitä. Kaikki eläimetkin nukkuvat, joten siitä voi mielestäni päätellä, että nukkuminen on myös ihmiselle välttämätöntä. Lisäksi olen nähnyt tilastoja, joiden mukaan huippu-urheilijat nukkuvat varsin pitkiä yöunia. Siitä olen päätellyt, että yöunien riittävällä pituudella ja huippusuorituksilla on jotain tekemistä keskenään.

Olen itse aamuihminen, jota illalla jo väsyttää, joten iltakukkumiseen sorrun harvoin, mutta yöheräilyyn sitäkin useammin. Jos olen stressaantunut, niin stressi tulee uniini. Tai siis saa yöunen kaikkoamaan keskellä yötä tai vähintään aamuyön tunteina. Aina en onnistu välttämään stressiä, mutta yritän kuitenkin huolehtia nukkumisestani ja antamaan hyvälle yöunelle mahdollisuuden. En juo kahvia enkä tee sykettä rajusti nostavia liikuntajuttuja illalla. Näin siis siksi, että olen huomannut näiden häiritsevän yöuntani. Nämä ovat siis itselleni sopivia keinoja, jollekin toiselle sopii toiset keinot, omat keinot kukin löytää parhaiten kokeilemalla.

Toki olen itsekin ollut tilanteissa, että jostain näistä kolmesta perusasiasta (nukkuminen, syöminen ja liikunta) on tullut tingittyä. Muka kiireeseen tai muuhun elämäntilanteeseen vedoten. Tunnustan, näin on käynyt useastikin. Mutta en muista, että itseni laiminlyönnistä olisi koskaan seurannut mitään suurta hyvää. Päinvastoin lopulta olen ollut niin väsynyt tai oma olo on ollut niin huono, että kaikki energia on mennyt itsensä koossa pitämiseen ja paremman elämän tavoittelu on jäänyt toissijaiseksi.

Mutta vaikka en aina ja kaikissa tilanteissa onnistuisikaan huolehtimaan näistä niin sanotuista perusasioita, niin pyrin huolehtimaan niistä tavoiteasetannan avulla. Riittävä lepo, kunnollinen syöminen ja kohtuullinen liikkuminen ovat minulla pysyviä lyhyen aikavälin tavoitteita. Olen huomannut, että kun tietoisesti asetan ne tavoitteeksi joka päivä, niin lopputulos on parempi kuin, että olettaisin niiden hoituvan itsestään. Tavoitteiden eteen tulee tehtyä edes jotain, vaikka täydellisyyteen ei pääsisikään. Sallin itselleni epätäydellisyyttä ja pidän mielessäni, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Olen nimittäin huomannut, että arkipäivästä ja elämän matkasta nauttiminen on paljon vaikeampaa, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Ilman nukkumista, kunnollista syömistä ja liikuntaa elämänilo katoaa helposti huonoon oloon ja matkanteko muuttuu puurtamiseksi. Hyvästäkin suorituksesta voi jäädä käteen vai väsynyt olo ja onnistumisen ilo tunteena laimenee. Kukapa meistä ei haluaisi nauttia matkasta!

419446354_3faadc5322_o

Photo by serenithyme on Foter.com / CC BY-NC