Laina johon sinulla on varaa?

Sain joku aika sitten (mainos)postia otsikolla ”Laina, johon sinulla on varaa”. Tarkempi tutustuminen paljasti, että kyseessä oli Nordax Bankin mainos ja että lainan korko asettuisi 7,9 % – 18,9 % väliin.

Vaikka ymmärsin, että kyseessä on mainos enkä  ollut lainarahan tarapeessa, niin jäin miettimään tätä. Totesin itsekseni, että en ole kyllä ollenkaan varma, olisiko minulla varaa maksaa korkoa 18,9 %. Kenellä tuohon olisi varaa? Minkälaiset kuukausitulot vaaditaan, jotta voi sanoa, että on varaa maksaa 18.9 % korkoa lainasta. Korkolain mukainen viivästyskorkokin on tällä hetkellä yksityisihmiselle 7 %.

Eikö mainonnassa pitäisi noudattaa jotain totuusperiaatteita? Siis jos korko voi olla jopa 18,9 %, niin miten voi mainostaa, että jollain (minulla?) on siihen varaa? Ja lisäksi samassa yhteydessä puhua talouden hallinnasta ja tasapianosta.

IMG_3393.JPG

Matkalla kohti tavoitetta!

Kotiuduin kesälomareissulta, jossa matkasimme mieheni kanssa avoautolla Pohjois-Norjaan ja takaisin. Ensimmäinen haaste oli rajoittaa mukaan otettavaa tavaramäärää niin, että saimme kaiken mahtumaan pienen avoauton tavaratilaan. Emme siis halunneet ottaa mukaan mitään tarpeetonta, mutta kuitenkin kaiken tarpeellisen.

Ensimmäinen varsinainen määränpää oli Koli. Halusin nähdä Suomen kansallismaisemaksi kuvatun alueen omin silmin. Ja komeat maisemat sieltä olikin!

Koli.jpg

Kolilta suuntasimme Suomussalmelle Kainuuseen. Meidän varsinainen kohteemme siellä oli Raatteen tie. Raatteen tiellä käytiin Talvisodan merkittävimpiä taisteluita ja suomalaisten ansiot siellä vihollista vastaan on noteerattu jopa kansainvälisesti. Koska sotahistoria ei ole parasta osaamisaluettani, halusin etukäteen hankkia lisää tietoa Raatteen tien tapahtumista. Divarista löysinkin sopivan kirjan aiheesta, jonka luin etukäteen. Suomussalmea lähestyttäessä huomasimme, että pororaja idässä on alempana kuin lännessä: Suomussalmen keskustan tuntumassa todella käyskenteli poroja. Raatteen tiestä rajaa lähinnä oleva osa on säiytetty museotienä ja tien varrelta löytyi taisteluiden muistomerkkejä ja taistelupaikkoja. Tien päästä löytyi Talvisodan aikainen historiallinen rajaportti.

Raatteen tie.jpg

Raatteen tiehen tutustumisen jälkeen suuntasimme taas kohti pohjoista. Noin 30 kilometriä Suomussalmelta Kuusamoon päin löytyi tanssija (!) Reijo Kelan tilataideteos Hiljainen kansa. Olin nähnyt tästä teoksesta aikaisemmin vain valokuvia, mutta jo ne olivat tehneet minuun vaikutuksen ja siksi halusin tutustua teokseen tarkemmin. Pidin ajatuksesta, että taiteilija ei ole selventänyt teoksen tarkoitusta tai sanomaa, vaan on jättänyt tulkinnan katsojalle. Oli kiehtovaa itse miettiä erilaisia vaihtoehtoja selittämään teosta. Itselleni teoksen hahmot voivat tarkoittaa montaa asiaa, joko kuolleita, joilla on edelleen sanottavaa tai sitten ne voivat kuvata eläviä ihmisiä, jotka on unohdettu, koska he eivät pidä ääntä itsestään tai jopa hiljennetty.

Hiljainen kansa.jpg

Matka jatkui kohti pohjoista, emme halunneet mennä Norjan puolelle vielä Utsjoelta, vaan jatkoimme itään pitkin pohjoista rajaseutua kulkevaa tietä ja ylitimme rajan Nuorgamin tienoilla. Olin vähän pettynyt, kun maastoon tai tielle ei oltu merkattu Suomen pohjoisinta kohtaa. Olisin pysähtynyt siihen ottamaan selfien tai jotain. Mutta nyt siis vain huristelimme autolla paikan ohi. Joku tienvarsikahvila kyllä mainosti olevansa Suomen pohjoisin kahvila, mutta siihen emme kokeneet tarvetta pysähtyä.

Pohjois-Norja on karua seutua. Minua kiehtoo luonnon karuus, pidän sitä tavattoman kauniina. Tykkään ulkosaaristosta ja samaa hienoutta näen myös Lapin tuntureilla ja Norjan vuorilla. Pohjois-Norjan teillä pohdimme, että jos on Suomi pitkien välimatkojen maa, niin on kyllä Norjakin. Tiet halkoivat maisemaa kymmeniä kilometrejä ilman, että näkyi yhtään taloa tai muita merkkejä asutuksesta. Autoja tuli vastaan harvakseltaan, jos ollenkaan. Jylhät maisemat toki korvasivat pitkät ajomatkat.

Kivinen maisema.jpg

Nordkapp oli seuraava isompi etappimme, minulle se oli jopa reissun pääkohde. Nordkapp on Euroopan mantereen pohjoisin kohta, jonne pääsee autolla. Vähän jännitin, miten meidän Nordkappissa vierailu onnistuu, sillä olin lukenut netistä matkakertomuksia, joissa kaikki ei ollut mennyt Nordkappin suhteen parhaalla mahdollisella tavalla. Majoituimme pienessä mökissä muutaman kymmenen kilometrin päässä Nordkappista ja aamu siellä aukeni sumuisena, siis todella sumuisena, ei juurikaan nähnyt eteensä. Mutta onneksi sumu hälveni varsin nopeasti. Olin innoissani, olinhan asettanut Nordkappissa käymisen yhdeksi tavoitteekseni jo vuosia sitten ja nyt se oli toteutumassa!

Nordkappia lähestyttäessä liikenne vilkastui. Selvästi en ollut ainoa, joka halusi käydä tällä Euroopan laidalla. Nordkappiin meneminen on maksullista, kahdelta henkilöltä maksu oli 58 euroa. Mieheni mielestä se oli ryöstöhinta, mutta minua se ei enää tässä vaiheessa haitannut. Olin jo niin lähellä pitkäkäaikasta tavoitettani, että 58 euroa sen saavuttamiseksi tuntui pikkujutulta. Perillä ostin lisäksi jopa diplomin Nordkappin saavuttamisesta. Vähän hölmöä rahankäyttöä juu, mutta halusin diplomin silti. Vähän niin kuin muistutukseksi ja uskonvahvistukseksi itselleni, että vaikka elämässä on ollut kaikenlaisia mutkia matkalla, niin kuitenkin lopulta pääsin perille Nordkappiin!

Nordkapp (2)

Näkymä Nordkappista pohjoiseen

Nordkappin jälkeen suuntasimme rannikkoa pitkin kohti Tromssaa. Matkalla näimme idyllisiä kyliä kauniine satamineen ja sitten lisäksi merta, vuonoja ja vuoria. Siis juuri niitä hienoja maisemia, joita olimme tulleet reissulta hakemaan.

Venesatama

Pohjois-Norjan teillä tuli vastaan tiellä rauhallisesti käyskenteleviä tai makoilevia poroja ja lisäksi lampaita. Porot tai lampaat eivät liikenteestä häiriintyneet vaan jatkoivat autosta huolimatta makoiluaan, ruokailuaan, märehtimistään tai mitä nyt olivatkaan tekemässä.

Lampaat

Tromssan jälkeen suuntasimme auton keulan kohti Kilpisjärveä hieman haikein mielin. Vaikka tiesimme, että edessä oli vielä hienoja paikkoja, niin ymmärsimme, että olemme jo kotimatkalla. Haikeaa tai ei, niin erityisesti jyhkeä Saana on vaikuttava näky.

Saana

Kilpisjärveltä jatkoimme matkaa kohti etelää. Yöksi suuntasimme Pallastunturille, jossa yövyimme perinteikkäässä Pallas Hotellissa. Se ei ole tavanomainen standardihotelli, moderneine ja uutuutta kiiltävine tilaoineen ja ratkaisuineen, vaan pikemminkin muistomerkki menneestä ajasta. Hirsistä rakennettu hotelli on peräisin vuodelta 1948 ja siellä näkyy ajan patinaa ja käytön merkkejä. Emme kokeneet hotellia nuhruisena, vaan pidimme siitä ja tunnelmasta juuri sellaisena.  Ihastuimme siis paikkaan ja hotelliin ikihyviksi! Lisäksi meistä, etelän ihmisistä, hotellin pihapiirissä käyskentelevät porot olivat eksoottisia. Hotellin läheisyydessä, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, löytyy viitoitettuja vaellus- ja ulkoilureittejä, joita samoilemalla voi tutustua Lapin luontoon. Päätimme, että tänne tulemme vielä uudestaan!

Hotelli Pallas

Matkan viimeinen varsinainen etappi oli Kalajoen hiekkasärkät. En ollut käynyt siellä aikaisemmin, joten halusin sinne. Hiekkasärkät ja ranta olivatkin näkemisen arvoisia ja kävelimme hiekkasärkillä sen verran kuin kenkiään kastelematta oli mahdollista. Kalajoen hotellivalintamme ei mennyt ihan nappiin, emme tykänneet hotellista ja luulen,, että alueelta olisi löytynyt parempiakin yöpymispaikkoja.

Kalajoki.jpg

Kalajoen jälkeen olimme henkisesti valmiit palaamaan kotiin emmekä enää niin innokkaasti poikenneet reitiltä vaan ajoimme ruoka- ja vessataukoja lukuunottamatta kohti kotia.

Reissua emme liikaa suunnitelleet etukäteen vaan päätimme tehdä suunnitelmaa matkan varrella sen mukaan, mikä milloinkin tuntui hyvältä tai vaikutti kiinnostavalta. Alkuun meillä oli sellainen idea, että päättäisimme seuraavan päivän yöpymispaikan joko edellisenä iltana tai viimeistään aamulla ja tekisimme silloin tarvittavat varaukset. Tästä emme lopulta enää pitäneet kiinni, jotenkin tuntui liian vaikealta tietää jo aamulla, mihin asti haluaisimme ajaa ja missä kaikkialla haluaisimme poiketa matkan varrella. Olimme liikkeellä sesongin ulkopuolella, joten tästä ei aiheutunut mitään ongelmia, vaan aina löysimme nettiä hyödyntämällä majapaikan.

Tietoisesti päätimme kokeilla rohkeasti erilaisia yöpymisvaihtoehtoja, tosin lopulta suosimme sellaisia paikkoja, joissa sai myös aamiaisen. Hyvä aamiainen helpotti seuraavan päivän ruokahuoltoa, etenkin harvaanasutuilla seuduilla ei näkynyt kahviloita, ravintoloita, kauppoja tai edes kioskeja. Pitkien välimatkojen takia tankkasimme auton siinä vaiheessa, kun tankki oli noin puolillaan ja yleensä sellaisessa paikassa, jossa minä pääsin vessaan.

Automatkailu ilman jäykkää suunnitelmaa sopi meille. Huomasin jo nuorena interrailillä, että minulle matkan teko, ei päämäärän saavuttaminen, on se juttu. Nautimme sen tarjoamasta vapauden tunteesta ja joustavuudesta. Meille maisemat oli se juttu, jota tulimme katsomaan ja hienoja maisemia myös riitti. Pääosin matka meni hyvin, tai peräti loistavasti. Tietoisesti otimme riskejä maja- ja ruokapaikkojen suhteen ja vaikka suurin osa valinnoista oli onnistuneita, niin mahtui mukaan muutama huonokin kokemus. Niistä emme masentuneet vaan totesimme, että ilman riskiä ei yleensä ole myöskään voittoja.

Maisema_auto

Ihana, puhdas meri!

Tämä hellekesä on herättänyt minut myös ei-niin-positiiviseen sinileväongelmaan. Samaan aikaan, kun on voinut nauttia toiveiden kesähelteistä, minulle niin rakas Suomenlahti kamppailee sinilevän kourissa. Itämeren sinilevälautat näkyvät kuulemma jopa avaruuteen asti, näin olen siis lukenut, en ole käynyt avaruudessa katsomassa pitääkö paikkansa vai ei. Näkyi ne sinne tai ei, niin joka tapauksessa ongelma on iso,

Olen kasvanut Helsingissä, joten meressä uiminen on minulle tuttua puuhaa. Lapsuudessani ei sinilevästä puhuttu, merenrannat Hietsu mukaan lukien oli kesäisin uintikelpoista koko kesän. Aikuisena hurahdin kajakkimelontaan ja meressä melomista ei mielestäni voita mikään. Tietenkin puhtaassa meressä on mukavampi meloa kuin vellovassa levämassassa. Illalla melontaretken päätteeksi on ihana pulahtaa vilvoittavaan veteen uimaan. Rannalla vellova sinilevämassa hillitsee pulahtamishalua ihan kummasti.

Meillä on mökki Saimaalla, joten vietän siellä aikaa vesistön äärellä. Saimaalla ei sinilevää, ainakaan vielä, ole esiintynyt niin paljoa. Ymmärtääkseni johtuu lähinnä siitä, että Saimaan vesi vaihtuu jatkuvasti, Saimaata onkin joskus kuvattu hitaasti virtaavaksi joeksi. Saimaan vedet päätyvät Suomenlahteen, joten vaikka Saimaa näyttäytyy edelleen varsin puhtaana, on vedenpuhtaus ja kuormitus tärkeä huomioida myös siellä.

Tämä kaikki on saanut minut miettimään, mitä minä voin tehdä asian hyväksi. Parempia valintoja voi tehdä joka päivä niin kotona kuin mökilläkin. Ensimmäisenä tulee mieleen ympäristöystävälliset pesuaineet. Ihan yhtä puhdasta saa oikeilla tekniikoilla käyttämällä ympäristöystävällisiä pesuaineita kuin jotain ’lian räjäyttäviä’ myrkkyjäkin. Pintoja voi puhdistaa useammin ja jopa pelkällä vedelläkin saa puhdasta jälkeä käyttämällä sopivia tekniikoita. Ikkunat pesen ilman pesuaineita ikkunaliinalla ja ihmesienellä saa puhdistettua sekä vesiroiskeita lasista että piintymiä muovipinnoilta pelkällä vedellä.

Roskien lajittelu ja kompostointi ovat myös hyviä keinoja. Kaikki ovat varmaan sitä mieltä, että maailma ei tarvitse niin paljoa kaatopaikkajätettä. Vanhojen tavaroiden tuunaus kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta. Omat tuunaus- ja rakentelutaidot ovat vain kovasti huonot. En ole kovin kätevä käsistäni, joten monesti tyydyn ihailemaan muiden tuotoksia kateellisena. Toki toivon, että jonain päivänä oppisin myös itse tekemään jostain jo parhaat päivänsä nähneestä esineestä jonkin uuteen käyttötarkoitukseen sopivan jutun.

Tiedän, että kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta kaikki voivat tehdä jotain! Siihen, että ei voi ratkaista koko ongelmaa, on turha kenenkään tuudittaa. Elämässä monessa asiassa on niin, että kun päivittäin tekee pikkuisen parempia valintoja, niin vuosien saatossa saa aikaiseksi isoja asioita. Ja usein nämä pienet valinnat ruokkivat toisiaan ja ohjaavat tekemään uusia pikkuisen parempia valintoja.

Ja jos ei heti tule mieleen mitään itselle juuri sillä hetkellä sopivaa ns. parempaa valintaa, niin voi osallistua merialueiden suojeluun käyttämällä rahaa. Jo 10 euron lahjoituksella autat parantamaan Itämeren tilaa ja poistamaan 50 kg levää: https://www.puhdasmeri.fi/. Halutessasi saat oman lahjoituksesi näkymään kartalla, siellä näkyy myös minun tekemä vaatimaton lahjoitus: Sinisilmäinen blondi Itämeren hyväksi.

baltic-sea-sea-wave-spray (1)

 

Photo on Foter.com

Keskustelisin mieluummin miehenne kanssa?

Olin hiljattain ostamassa kotiin tulevaa palvelua ja siihen liittyen kyselin tarjouksia muutamalta eri toimittajalta. Kaikki kartoittamani palveluntarjoajat halusivat toimia siten, että myyjä ensin tapaisi asiakkaan, tutustuisi kohteeseen ja vasta sitten tekisi tarjouksen. Jotain tällaista olin olettanutkin, joten ei muuta kuin tapaamisia sopimaan myyjien kanssa.

Yhdeltä myyjältä tuli ennen tapaamista tekstiviesti, jossa paitsi muistutettiin sovitusta ajasta, niin lisäksi esitettiin toivomus, että tapaamisessa olisivat mukana molemmat aikuiset. Tämä esitetty toive yllätti minut! Siis se, että myyjä heti alkuun esitti tällaisen toivomuksen. Tarkoittiko hän kenties, että minä yksin olisin kykenemätön hoitamaan tätä asiaa? Että mikäli mieheni ei olisi paikalla, niin myyjä tuhlaisi aikaansa?

Ensimmäisenä tuli mieleen vastata viestiin, että jos tarvitaan molemmat aikuiset, niin sitten ei tarvitse tulla ollenkaan. Mutta maltoin kuitenkin mieleni, lähinnä kai siksi, että en siinä vaiheessa halunnut tehdä karsinataa, vaan halusin pohdittavaksi useamman tarjouksen ennen kuin päätän mistä ostan.

Itse tapaamisessa tähän ’molemmat aikuiset’ -kohtaan ei palattu, vaikka olin paikalla (itsepäisesti?) yksin. Myyjän esittämä toive ei siis toteutunut ja tapaaminen meni ihan ok. Pyyntö jäi silti minua mietityttämään. Toisaalta ymmärrän, että myyjä haluaa tavata tai siis esittää myyntiargumenttinsa kaikille päätöksentekoon osallistuville henkilöille, mutta kuitenkin. Eikö se ole ostajan asia päättää, miten asiaa haluaa hoitaa? Itselleni tästä, ehkä viattomasta, pyynnöstä tuli tunne, että myyjä ajatteli minun olevan jotenkin kykenemätön hoitamaan yksin asiaa. Ei ihan hirveän hyvä lähtökohta myyntineuvotteluun.

No, johtiko tämä myyntineuvottelu kauppaan? Ei johtanut. Tosin asiaan vaikutti myös muut seikat, mutta myönnettäköön, että tuskin olisin halunnut ostaa tältä myyjältä yhtään mitään tuon huonon alun ja sen aiheuttaman turhautumisen vuoksi.

man-holding-digital-tablet-with-coffee-cup-and-mobile-phone-on-wooden-table (1)

Photo on Foter.com

Miten välttää katkeroituminen?

Mistä johtuu, että jotkut ihmiset katkeroituvat? Miksi joskus joku juttu jää vaivaamaan, yleensä kai epäreiluuden kokemus, niin voimakkaasti vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, että siitä ei pääse yli. Kaikki tietävät, että elämään mahtuu kaikenlaisia juttuja, sekä hyviä että huonoja. Kaikille meistä sattuu kaikenlaisia, ikävämpiäkin juttuja, sitä ei voi välttää. Toki toisille ikäviä asioita tuntuu kasautuvan enemmän kuin toisille. Elämä on epäreilua, siitä ei pääse mihinkään. Mutta miksi toiset kokevat sen voimakkaammin epäreiluna kuin toiset?

Menestyksestä haluamme ajatella, että se on ansaittua. Että kaiken sen kovan työn jälkeen on ihan oikein, että pärjäsimme. Menestys on mielessämme ansaittua, olkoonkin että siinäkin on yleensä ollut osansa myös hyvällä onnella. Mutta entä sitten, kun emme pärjää toivomallamme tavalla? Emme pärjää, vaikka olisimme tehneet kovasti töitä asian eteen. Silloin elämä tuntuu epäreilulta. Sillä hetkellä voi näyttää siltä, että onni suosii (aina) jotain toista.

Elämä on epäreilua. Siitä ei pääse mihinkään. Jotkut syntyvät rikkaina ja kauniina, joillain on verraton sosiaalinen luonne, jotkut ovat lahjakkaita oppimaan vieraita kieliä, jotkut osaavat laulaa kauniisti, toiset ovat terveempiä kuin toiset. Esimerkkejä on lukemattomia ja kaikista niistä löytyy myös se vähemmän onnekas vastakohta.  Ja mikä pahinta, huonoja asioita tapahtuu jopa silloin, kun tekee parhaansa niitä välttääkseen. Kaikkea ei voi kontrolloida.

Olen pohtinut välillä (ehkä jonain huonona hetkenä?), että kenties moni turvautuu uskontoonkin sen takia, että haluaa pitää kiinni ajatuksesta, että jonain päivänä tilit tasataan ja koetut epäoikeudenmukaisuudet hyvitetään. Ehkä se ajatus estää heitä katkeroitumasta.

Katkeroituminen ei näytä olevan kiinni ulospäin näkyvistä tekijöistä. Jollekin on sattunut pitkä rivi ikäviä asioita eikä katkeruudesta ole tietoakaan. Ja sitten jotkut ovat katkeroituneet aika mitättömältä tuntuvistakin jutuista. Lisäksi katkeruus voi olla pinnan alla ja tulla esiin vain tietyissä tilanteissa. En tiedä, johtuuko katkeroituminen tai katkeroitumattomuus ihmisen muista elämänkokemuksista, persoonallisuudesta, tavasta käsitellä tai jättää käsittelemättä asioita vai mistä. Mutta olisi kiva tietää, jotta itse osaisi varoa sitä. Olettaen siis, että se edes olisi varottavissa.

coffee-mug-and-coffee-percolator-on-table

Photo on Foter.com

Puuskupuh etsimässä uusia puolia itsestään

Osallistuin lauantaina Tradenomiliiton TRAL järjestämään tilaisuuteen Karisma & teho – kohti tuloksia. Tilaisuus järjestettiin Allas Sea Poolilla ja yksi syy, miksi ilmoittauduin sinne, oli tapahtuman paikka. Ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus tutustua tuohonkin paikkaan ja siihen, miten se toimii. Tilaisuus oli tarkoitettu ensisijaisesti myynnin ja markkinoinnin parissa työskenteleville, mutta en antanut sen häiritä itseäni.

Ensimmäinen esiintyjä oli Mikko Parikka, jonka aihe oli Myynnin tunneperäiset oikosulut – Miksi me myyjät toimimme niin kuin toimimme? Hän puhui tynneälystä ja tunneälyn hyödyntämisestä myyntitilanteissa ja ennen kaikkea omassa toiminnassa. Myös itseään voi johtaa tunneälyn avulla. Vaikka en tee työkseni myyntiä, niin ajattelen, että kyllähän minä, niin kuin useimmat meistä, tekee sitä jollain tasolla joka päivä: myyn osaamistani työnantajalle. Töissä olen useimmiten enemmän ostamassa, joten ajattelin, että kyllähän ostajankin on hyvä olla tietoinen myyjien käyttämistä kikoista. Ja myynhän minä, kuten useimmat meistä omaa osaamista joka arkipäivä työnantajalle.

IMG_2963

Ihmiset kiinnostavat minua. Myynti on mitä suuremmassa määrin ihmisten kohtaamista ja auttamista. Jos myyjä ja ostaja eivät kohtaa tunnetasolla, niin tuskin tulee hyvää ostotapahtumaa.

img_2974.jpg

Arvostan hyvää myyntityötä enkä esimerkiksi itse halua ainakaan yksityiselämässä tukea huonoa myyntityötä. Useamman kerran olen äänestänyt jaloillani, jos en ole pitänyt myyjästä, vaikka tuote olisi ollutkin minulle muuten sopiva.

Seuraavaksi lavan valloitti (ja tosiaan valloitti on oikea verbi tässä tapauksessa) Lorenz ’Lore’ Backman. Hän puhui karismasta ja siitä miten omaa valovoimaisuuttaan voi kehittää. Lore oli loistava esiintyjä! Hänen esityksensä sisälsi muutaman käytännön vinkin siitä miten omaa valovoimaisuuttaan voi kehittää. Hengittäminen ja konkreettinen ryhmässä toteutettu hengitysharjoitus oli yksi vinkki.

IMG_2967

Kehonkielen ja erityisesti power poses eleiden käyttäminen mielen ohjailuun oli toinen. vinkki Power poses ajatteluun olin tutustunut ennenkin, mutta silti Loren esitys sisälsi minulle uutta tietoa. En usko, että minusta kehittyy kovin valovoimaista persoonaa, näen itseni enemmän ’puuskupuhina’. Olen ihan sujut puuskupuhina olemisen kanssa, enkä pyri muuttamaan itsenäni sen suhteen. Mutta tuskin pienestä säädöstä karisman suuntaan on haittaa minunlaiselle puuskupuhillekaan. Aina silloin tällöin on kiva saada omia ajatuksiaan menemään läpi ryhmässä ja siinä karisma ja omien mielentilojen hallinta auttaa varmasti.

Lorenz ’Lore’ Backmanin suosittelema erinomainen podcast kehonkielestä ja sen vaikutuksesta itseensä löytyy täältä: Amy Cuddy: Your body language shapes who you are. Suosittelen katsomaan!

Kolmas esiintyjä oli Krista Keränen, tradenomi itsekin muuten, jolla on myös tohtorin tutkinto niinkin arvostetusta paikasta kuin University of Cambridge. Loistava esikuva siis meille kaikille tradenomeille! Krista puhui yhteiskehittämisestä. Koko termi yhteiskehittäminen oli minulle hieman epäselvä ja aihe sikäli uusi. Yhteiskehittäminen on etenkin palvelumuotoiluun sopiva metodi. Palvelut ja palvelumuotoilu ovat tulevaisuutta ja siten niihin liittyvän oman osaamisen kehittäminen on ajan hengessä elämistä.

img_2971.jpg

Krista oli tosi innostava puhuja ja hänellä oli pari tosi hyvää pointtia. Mielestäni ehkä paras oli se, että kun kehitystyöhön otetaan mukaan laajempi joukko ihmisiä, niin kannattaa käyttää sellaisia metodeja, joilla kaikkien osallistujien, muidenkin kuin niiden rohkeimpien kommentoijien, ajatukset saadaan kerättyä. Eri ihmisille, esimerkiksi ekstroverteille ja introverteille sopii erilaiset metodit ja parhaaseen lopputulokseen päästää siten, että molempien ajatukset saadaan esille. Ihan yksinkertaisesti ajatuksia ja ideoita voi kerätä samassa tilaisuudessa sekä keskustelemalla että kirjoittamalla paperilapuille. Toinen hyvä pointti oli varoitus siitä, että näennäisyhteiskehittäminen on eriasia kuin yhteiskehittäminen. Eli varmistetaan, että todella yhteiskehitetään eikä sorruta näennäiseen yhteiskehittämiseen.

IMG_2974

Kaikki kolme puhujaa olivat tyyliltään erilaisia, omalla tavallaan hyviä kaikki. Voin suositella heistä ketä tahansa eli ei muuta kuin kuuntelemaan, jos joskus sinulle siihen tarjoutuu tilaisuus. Paikkana Allas Sea Pool ei ehkä ollut ihan paras tämän tyyppiseen tilaisuuteen. Oma osa oli varmasti osallistujien määrässä, tilaisuus oli kiinnostanut montaa ja osallistujia oli paljon. Eniten ehkä häiritsi tilassa olleen Itämeri-akvaarion koneiston jatkuva melko kuuluva humina. Äänentoisto kyllä toimi hyvin, joten kuuleminen ei ollut ongelma, mutta huomasin, että tunteja jatkunut taustahurina rasitti aivojani. Tosin kun näin lounaspöydän antimet olin valmis muuttamaan kantaani paikan sopivuudesta. Lounas oli super! Seisova pöytä oli näyttävä ja ruoka myös maistui erinomaiselta.

img_2978.jpg

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, että päätin osallistua tilaisuuteen. Tämä tilaisuus oli jäsenille ilmainen ja mikä parasta, niin siihen oli määritetty ’no show’ -maksu. Eli lauantaiaamuna tuli myös lähdettyä paikanpäälle. Olen vähän laiskasti hyödyntänyt etujani Tradenomiliitossa, mutta jatkossa osallistun varmasti enemmän tämän tyyppisiin tapahtumiin. Tämä on loistava tapa saada vastinetta jäsenmaksulle.

Olen varma, että Tradenomiliitto ei ole ainoa taho, joka järjestää vastaavaa toimintaa jäsenilleen ja siksi kehotankin kaikkia tarkistamaan, mikä on tilanne omien verkostojen järjestämien tilaisuuksien suhteen. Ilmaiseksi tai pienellä rahalla voi todellakin päästä kuulemaan loistavia puhujia ja itsensä kehittäminen tuskin osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi ajan myötä. Ja tekee hyvää myös meille puuskupuheille.

Unelmista totta!

NLP-kurssilla (lyhenne NLP tule sanoista Neuro Linguistic Programming) keskustelimme unelmista ja tavoitteista.  NLP-kouluttaja Reetta Vanhanen esitteli meille kurssilaisille mallin, jonka avulla omaa unelmaa tai tavoitetta voi arvioida ja lähteä toteuttamaan. Koska unelmat ja tavoitteet ovat minulle tärkeitä, haluan esittellä teille lukijoille tiivistelmän Reetta Vanhasen opettamasta mallista.

Suomeksi mallia kutsumaan kirjainyhdistelmällä POTKE ja englanniksi PACER. POTKE tulee sanoista ’positiivisesti määritelty’, ’omasta toiminnasta kiinni’, ’täsmennetty’, ’kaikilla aistikanavilla’ ja ’ekologinen’. PACER puolestaan tulee sanoista ’positively stated’ (positiivisesti määritelty), ’achievement focused’ (omasta toiminnasta kiinni), ’contextual’ (täsmennetty), ’ecological’ (ekologinen), ’resourses’ (resurssit, mitä tarvitaan).

Positiivinen määrittely tarkoittaa sitä, että unelmaa tai tavoitetta ei ole määritelty kielteisessä muodossa. Ei määritellä unelmaa tai tavoitetta siten että silloin en (enää) ole jotain, vaan että sitten olen jotain muuta. Esimerkiksi tavoite voisi olla, että on hyvässä fyysisessä kunnossa, eikä että silloin ei enää ole väsynyt ja paksu. Hyvä tapa kääntää oma kielteinen määrittely positiiviseksi, on miettiä, että jos en sitten enää ole jotain, niin mitä on tullut sen kadonneen tilalle. Verbit ja adjektiivit toimivat tässä paremmin kuin substantiivit.

Omasta toiminnasta kiinni tarkoittaa sitä, että hahmottaa ja ymmärtää tavoitteeseen pääsemisessä oman osuuden sen saavuttamisessa. Miettii, miten itse tekemällä mahdollistaa tavoitteen tai unelman toteutumisen. Aina on helpompi muuttaa itseään kuin muita.

Täsmennetty tarkoittaa sitä, että määrittelee tavoitteen täsmällisesti ja konkretisoi sen itselleen. Liian epämääräinen ja väljästi muotoiltu tavoite ei ohjaa riittävästi omaa toimintaa. On hyvä miettiä myös mikä on sopivan kokoinen tavoite itselleen. Liian suuri tavoite voi tuntua mahdottomalta toteuttaa ja taas liian pieni on liian helppo, jotta sen tavoittelemisesta jaksaisi innostua. Liian isolta tuntuvat tavoitteet voivat onnistua sopivien välitavoitteiden avulla.

Kaikkien aistikanavien (visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen) kautta tarkoittaa sitä, että hahmottaa eri aistikanavien kautta, mikä tavoitteeseen päästessä on muuttunut nykyhetkeen verrattuna.

  • Miltä silloin näyttää? Miltä minä näytän, kun olen saavuttanut tavoitteen? Miltä näytän silloin omasta ja muiden mielestä?
  • Mitä silloin kuulen? Miltä oma sisäinen puheeni silloin kuulostaa? Miten muut ihmiset puhuvat minusta? Kuulenko muiden hyväksyviä kommentteja ympäriltäni? Miltä silloin muiden arvostavat kommentit minusta kuulostavat?
  • Miltä minusta silloin tuntuu? Valtaako onnistumisen ilo silloin mieleni? Mitä tuoksuja aistin silloin? Miltä tilanne maistuu mielestäni?
  • Mistä merkeistä näen, että tavoitteeni on toteutunut?

Ekologinen tarkastelu tarkoitta sitä, että varmistaa tavoitteen saavuttaminen sopivuuden itselleen. On hyvä miettiä, mitä hyviä asioita omassa elämässä on nyt ja olisivatko ne vielä jäljellä, kun tavoite on saavutettu. Varmistaa itselleen, että tavoitetta kannattaa lähteä tavoittelemaan. Varmistaa, että tavoite on tavoittelemisen arvoinen. Mistä joutuu luopumaan saavuttaakseen tavoitteen ja miten tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa omaan ja läheistensä elämään. Tavoitteen ekologinen tarkastelu paitsi varmistaa tavoitteen sopivuuden, niin auttaa tavoitteen sisäistämisessä ja siihen sitoutumisessa.

Omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamisessa kaikki lähtee omista arvoista. Siitä mikä on itselleen tärkeää. Omia arvojaan on hyvä hieman pureskella ja työstää. Miettiä siis sitä, mikä on itselleen tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Arvoja pohtiessa voi esittää itselleen erilaisia kysymyksiä: Mitkä asiat itselleen ovat tärkeitä? Mitä ei ole valmis tekemään? Mitä haluaa elämässään saavuttaa? Milloin on omasta mielestään menestynyt? On tärkeää, että keskittyy omiin arvoihinsa ja ajatuksiin, jotta ei vahingossa lähde toteuttamaan jonkun toisen unelmia ja tavoitteita.

IMG_2718

Kuvassa inspiroiva NLP-kouluttajani Reetta Vanhanen

Lisätietoja NLP:stä ja Reettä Vanhasen vetämistä NLP-koulutuksista: http://www.vanhanenreetta.fi/