kirja – SINISILMÄINEN BLONDI

Äänikirjat kasvattavat suosiota. Minä löysin ne jokunen vuosi sitten, ensin ostin niitä iTunesista, mutta myöhemmin olen siirtynyt Audible.uk:n käyttäjäksi. Äänikirjapalveluita on useita enkä osaa sanoa mikä niistä on paras. Itse käytän Audible.uk:ta koska sen kuukausimaksu on muutaman euron halvempi kuin suomenkielisten palveluiden ja toinen, ehkä merkittävämpi syy on, että pidän englannin kielestä ja kirjoja on kiva kuunnella kauniilla englannilla luettuna.

Audiblesta kirjoja löytyy suuri valikoima ja kuukausimaksulla voi valita kuunneltavaksi yhden kirjan kuukaudessa. Audiblen systeemissä äänikirja myös jää itselle, jos palvelun joskus päättää lopettaa. Joissain äänikirjapalveluissa homma toimii siten, että kirjoja voi kuunnella kuukausimaksulla rajattomasti, mutta niiden kuunteluoikeus on sidottu palvelun tilaamiseen. Jos mielii kunnella paljon, niin sitten ehkä joku sellainen palvelu, jossa kuuntelumäärää ei ole rajoitettu, on parempi.

Minulle yksi kirja kuukaudessa riittää mainiosti. Kuuntelen äänikirjoja lähinnä autoa ajaessa enkä aja (onneksi) niin paljoa autolla. Äänikirjojen kuuntelu on muuttanut omaa suhtautumista autoiluun, enää siihen kuluva aika ei tunnu niin hukkaanheitetyltä ajalta. Joskus olen kuunnellut kirjoja myös peruskuntotreeniä salilla tehdessä, neuloessa tai kävelylenkillä, mutta nykyisin kirjoja tulee kuunneltua enimmäkseen vain autossa ja silloinkin vain, jos olen yksin liikkeellä. Jostain syystä perhe ei halua kuunnella samoja kirjoja kuin minä, ainakaan automatkan aikana.

Puhelimessa olevan äänikirjapalvelusovelluksen hyvä puoli on, että se on aina mukana. Sitä ei tarvitse erikseen muistaa ottaa mukaan. Jos tulee tilanne, että on käyttöä äänikirjalle, niin puhelimen ja kuulokkeet voi kaivaa esille laukusta ja odottavan aika kuluu taas mukavasti. Ainut Audiblen huono puoli on, että sieltä ei löydy suomalaisia kirjoja. Esimerkiksi Risto Siilasmaan Paranoidi optimisti kiinnostaisi kuunnella, mutta sitä ei Audiblen valikoimista ainakaan toistaiseksi löydy. Suomenkieliset kiinnostavat kirjat pyrin siis lukemaan paperikirjoina.

Paperikirjaan uppoutuminen on kivaa! Jotenkin tuntuu, että paperikirjaa lukiessa keskittyminen on syvempää kuin muuten niin pirstaleisessa arjessa. Ajattelen (en siis tiedä), että perinteinen lukeminen tekee hyvää keskittymiskyvylle.

Lauantaina olin Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -kirjan julkaisutilaisuudessa. Kirjaan on koottu lyhyitä tarinoita suomalaisista naisista eri aikoina. Mukana on niin historian henkilöitä kuin tämän päivän sankareitakin, yhdistävä tekijä on siis se, että kirjan sankarit ovat naisia.

Kunnianosoituksena kirjan sankareille oli laittanut jalkaani Worder Woman -kengät

Vaikka hieman karsastan jako nais- ja miessankareihin, niin pidän kirjaa ja jakoa tässä tapauksessa tärkeänä, onhan aikojen kuluessa kirjoitettu useita kirjoja, joissa kerrotaan lähes pelkästään miessankareista (esim. Historian suurmiehiä). Joten ei kai tämä ole sen pahempi! Ja siinä minusta maailma on mennyt eteenpäin, että yhä useammin nostetaan esille tyttö- tai naissankareita.

Kirjan tarinat ovat lyhyitä. Jokainen tarina koostuu yhdestä koko sivun kuvasta, yleensä piirroskuvasta, mutta mukana on yksi valokuvakin. Itse tarina on kaksi sivua pitkä, siihen on siis maltettu sisällyttää vain olennainen. Tarinan jälkeen on vielä yhdellä sivulla esitetty joku sankarin ajatelma, mietelause tai voimalause ja muutama fakta sankarin elämästä.

Tykkäsin kirjassa ennen kaikkea siitä, että mukaan oli valittu hyvin erilainen joukko naissankareita. Pidän ajatuksesta, että monella lailla voi tehdä merkittäviä asioita ja osoittaa elämässä ja että joskus sankaruus muodostuu suurista asioita ja joskus vähän piennemmistä. Sillä tuodaan esiin, että sankaruus on kaikkien ulottuvilla. Vaihdoin muutaman sanan yhden kirjaan valitun sankarin kanssa. Hän kertoi olleensa hämmästynyt siitä, että hänet oli valittu mukaan. Kirjaan päästäkseen ei siis ole tarvinnut olla julkkis tai suuren yleisön tuntema merkkihenkilö.

Toinen mihin kiinnitin huomiota oli, että tarinat on kirjassa esitetty tekijän etunimen perusteella aakkosjärjestyksessä. Koin sen tasapuolisena kirjan sankareiden käsittelynä. Tarinoita ja henkilöitä ei oltu laitettu keinotekoiseen tärkeysjärjestykseen tai tehty kenestäkään suurempaa kuin toisesta.

En ole vielä lukenut kaikkia kirjan tarinoita, mutta nyt voin jo sanoa, että pidän kirjasta. Tarinoita on mukava lukea selaillen ja miettien mitä ne kertovat henkilön lisäksi ympäröivästä maailmasta.

Avainsana: kirja

Lukeminen kannattaa aina?

Keitä ne on ne sankarit?

Jaa tämä:

Tykkää tästä:

Jaa tämä:

Tykkää tästä: