Yrittämättä ei kannata luovuttaa

Monia tuntemiani ihmisiä vaivaa epäonnistumisen pelko, toisin sanoen he jättävät tekemättä jotain haluamaansa siksi että etukäteen pelkäävät epäonnistuvansa. Luulen, että siinä on kyse epäonnistumiseen liittyvästä häpeästä ja sen välttelystä. Häpeä on kovin vahva ja epämukava tunne ja siksi sen välttely ohjaa monen käytöstä suhteettoman paljon. Mutta monta kertaa kukaan muu ei edes kiinnitä siihen epäonnistumiseen mitään huomiota. Häpeää siis pelätään liikaa ja osin myös aiheettomasti ja sen pelon annetaan ohjata elämää ihan liikaa.

Minun on vaikea ymmärtää, että luovutetaan yrittämättä. Jos siis on jotain mitä halutaan saada tai tapahtuvaksi, niin eikö silloin kannata edes yrittää? Eihän kaikki onnistu keneltäkään, joten jos epäonnistuu, niin ei ole mitään syytä vajota epätoivoon. Mielestäni on parempi vaan ajatella, että tällä kertaa en onnistunut, mutta ensi kerralla ehkä parempi onni. Yrittäminen on kuitenkin tärkeää. Se, ettei passiivisesti alistu odottamaan, että joku ojentaa valmiin saaliin kauniisti paketoituna lautasella. Minun kokemuksen mukaan nimittäin niin käy kovin harvoin jos koskaan. Paljon suurempi mahdollisuus on saavuttaa haluamansa, jos ottaa vastuun omiin käsiinsä ja tekee jotain sen eteen. Ja jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu, niin sitten voi yrittää toisen kerran. Jos kiinnostus jossain vaiheessa lopahtaa, niin sitten vaan antaa asian olla ja suunnata mielenkiintonsa ja energiansa johonkin muuhun.

Tätä periaatetta olen koettanut opettaa myös lapsilleni. Olen teroittanut heille, että passiivisuus harvoin vie toivottuun lopputulokseen. Ja ennen kaikkea, että jos yrittää ja epäonnistuu, niin se on kuitenkin parempi kuin se että ei olisi edes yrittänyt.