Paras tapa päästä irti työpaineista!

Nuorempana piirtelin aika paljon. Se oli minulle tapa rentoutua ja uppoutua omien ajatusten pariin tai ottaa niistä välimatkaa keskittymällä pelkkään kuvaan ja sen työstämiseen. Vuosien kuluessa piirtäminen jäi. Tuli ehkä liikaa itsekritiikkiä työn jäljen suhteen ja ennen kaikkea tuli muu elämä. Aika ei riittänyt kaikkeen ja jostain piti karsia. Tuli karsittua piirtämisestä.

Ajatuksen tasolla jatkoin piirtämistä. Tai siis suunnittelin sen aloittamista uudelleen. Aina aikaisemmin on kuitenkin jäänyt aloittamatta. Vaikka piirtämiseen ei tarvita kuin paperi ja kynä, niin silti aloittaminen tuntui vaikealta. Mitä muka piirtäisin? Ja sitten se vanha, ei siitä kumminkaan tule mitään. En minä osaa.

Lopulta ratkaisin aloittamisen ongelman siten, että ilmoittauduin piirustuskurssille. Se oli hyvä idea! Tykkäsin kurssista heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. No, ei se piirtäminen niin hyvin sujunut, mutta onnistuin jättämään täydellisyyden tavoittelija minäni huomiotta ja keskityin vain tekemiseen. Se kannatti. Huomasin nauttivani piirtämisestä ihan täysillä. Etenkin aivoni nauttivat siitä. Mieli virkistyi.

Piirtäminen vaatii sen verran keskittymistä, että työasiat ja kotimurheet haihtuvat. Ehkä kummallisinta oli, että huomasin nauttivani jopa tekniikkaharjoituksista. Vaikka ne ovat vähän tylsiä, tyyliin valkoinen kuppi valkoisella alustalla, niin kurssin opettaja on niin viisas, että teettää tekniikkaharjoituksia varsinaisten töiden välissä ja pitää ne lyhyinä. Tekniikkaa opetellaan erikseen vain pala kerrallaan ja sitten taas ryhdytään ”tositoimiin” ja sovelletaan oppeja käytäntöön isommissa töissä.

Toinen hauska puoli piirtämisessä on, että se vaikuttaa ympäristön havainnointiin. Katse terävöityy ja huomaa kiinnittävänsä näkemäänsä enemmän huomiota. Katsellessaan ympärilleen miettii esineiden muotoja, varjoja, valoa ja sen semmoisia eikä vain painaa menemään eteenpäin laput silmillä.

Ensimmäisen oikean työn valmiiksi saaminen oli hienoa! Olin saanut aikaiseksi jotain, mitä voin kutsua piirustukseksi. Kannustava opettajakin huomasi onnitella ensimmäisen työn valmistumisesta.

Argh, miks nyt minulle tuli tällainen hakala tapaus?

Olin hiljattain jalkaleikkauksessa, joka oli osoittautunut normilonkkaleikkausta hankalammaksi tapaukseksi. Leikkauksen jälkeen, ollessani osastolla, yksi ystäväni oli katsomassa minua, kun lääkärini piipahti luonani tarkentamassa jatkohoito-ohjeita.

Myöhemmin, kun lääkäri oli jatkanut matkaansa ja olimme jääneet taas kahden ystäväni kanssa, tämä ystäväni totesi (viisaasti), että ei tuota sinun lääkäriä varman yhtään harmita tällaiset vähän hankalammat tapaukset. Tajusin siinä hetkessä, että ystäväni oli oikeassa. Todellakin, olin varma, että ei harmita. Hän, kuten monet muutkin lääkärit, on kunnianhimoinen ihminen. Kunnianhimoisia ihmisiä eivät hankalat tapaukset ärsytä, vaan pikemminkin inspiroivat.

Olen miettinyt tätä tapahtumaa jälkeenpäin. Ja todellakin, ymmärrykseni mukaan ammatillisesti kunnianhimoiset ihmiset eivät kaihda hankalia tapauksia. Päinvastoin, he näkevät niissä välittömästi mahdollisuuden parantaa omaa ammatillista osaamistaan.

Mietin itsenäni ja omaa suhtautumistani töissä eteen tuleviin hankaliin tapauksiin. En ole koskaan pitänyt itseäni kunnianhimoisena. Pikemminkin päinvastoin. Mutta ammatillisesti olen kyllä halunnut mennä eteenpäin. Sopivan haastava työ pitää minut virkeänä. Jos työ ei tarjoa minulle haasteita ja mahdollisuutta oppia uutta, niin tylsistyn. Miksi siis kuitenkin huomaan tuhahtelevani ärtyneenä, kun kohdalle osuu vähän hankalampi työtehtävä.

Minun ei todellakaan pitäisi näinä hetkinä tuhahdella minulle tyypilleseen tapaan: ”Argh, miks nyt tuli tällainen tapaus! Ja just nyt kun  mulla olisi muutakin tekemistä.” Meneehän siihen usein vähän enemmän aikaa ja voi olla, että ei ratkea kuten haluaisin. Hankala tapaushan tarjoaa se minulle mahdollisuuden haastaa itseäni ja oppia jotain uutta. Ja mikä parasta, jos ratkeaa haluamallani tavalla, niin silloin siitä tulee kiva onnistumisen kokemus!

man-and-woman-in-elegant-clothes-personal-perspective

Photo on Foter.com