Avainsana: palaute

Posted on

Mikä minussa on vikana?

Viikonlopun Hesarissa kerrottiin Risto Siilasmaan kriittisä näkemyksiä Jorma Ollilan johtamistyylistä. Mielenkiintoisen tästä teki Jorma Ollilan vastine näihin väitteisiin. Kahdella ihmisellä on varsin erilainen käsitys asioista ja tapahtumista. Osin kyse lienee siitä, että eri ihmiset arvostavat erilaista johtamista ja toimintatapoja ja katsovat niitä siksi erilaisten lasien tai suodattimien läpi. Mutta ehkä kyse on myös ihmisen sokeista pisteistä?

d

Photo by verbeeldingskr8 on Foter.com / CC BY-NC-SA

Hiljattain aloittamallani työ- ja organisaatiopsykologian kurssilla keskusteltiin siitä, kuinka tiukassa paikassa ihmiset huomaamattaan sortuvat epämiellyttävään käytökseen ja jyräävät asioita muista piittaamatta. Siis samat ihmiset, jotka normaalisti osaavat toimia fiksusti ja huomioida muita ikään kuin menettävät ’fiksuutensa’ kun eteen tulee riittävän hankala tilanne, jossa stressitasot nousevat korkealle.

Sokeat pisteet ovat nimensä mukaisesti asioita, joita ei itse havaitse ja siksi hankalia hallita. Daniel Golemanin kirjassa Tunneäly työelämässä tyypillisiksi esimiesten ja johtajien sokeiksi pisteiksi mainitaan:

  • Hillitön kunnianhimo, pyritään saavuttamaan asioita ”hinnalla millä hyvänsä”.
  • Mahdottomien tavoitteiden asettaminen.
  • Työhulluus, töitä tehdään kaiken muun kustannuksella.
  • Orjapiiskurimaiset otteet, vaaditaan muilta liikaa.
  • Vallanhimo, haalitaan valtaa sen itsensä takia eikä yhteisen hyvän vuoksi.
  • Pätemisen tarve, riippuvuus kiitoksesta ja kunniasta muiden kustannuksella.
  • Ulkomuodon ylikorostaminen, jolloin ulkoinen kuva ja aineelliset menestyksen merkit nousevat muita suhteettoman tärkeäksi.
  • Täydellisyyden tarve ja siitä johtuva kritiikin sietämättömyys. Näkemys, että epäonnistumiset eivät johdu itsestäön vaan ne johtuvat muista.

Yritän miettiä mitkähän ovat minun sokeita pisteitä. Työkavereilta ja etenkin alaisilta kriittisen palautteen keräämisen olen kokenut haastavaksi. Suoraan kysymällä ei välttämättä saa kovinkaan kaksisia tuloksia. Ihmiset eivät välttämättä halua sanoa ikäviä asioita toisesta, vaikka niitä yrittäisi kysellä. Pitäisi ehkä järjestää joku anonyymi tapa kerätä itsestään palautetta.

d

Photo by pedagogskanenordvast on Foter.com / CC BY

Mitä muita lähteitä voisin käyttää sokeiden pisteiden selvittämiseksi? Löytyisikö esimerkiksi minusta tehdyistä 360-arvioista kommentteja, jotka olisin kokenut yllättävinä. Ikävä kyllä, minusta tehdyt 360-arviot ovat aika vanhoja ja on vaikea arvioida kuinka relevantteja ne enää ovat. Mutta ehkä niitä voisi kuitenkin pitää suuntaa antavina.

Perheeltä olen tottunut saamaan rehellistä palautetta. Etenkin murrosikäiset lapset kertovat auliisti, mikä kaikki vanhemmissa on vikana.  Valitettavasti tätä informaatiota ei osaa useinkaan arvostaa siinä tilanteessa. Nyt kun lapseni ei enää ole murrosikäinen tämän tyyppinen pyytämättä tuleva suora ja napakka palaute on kadonnut miltei kokonaan. Täytynee kokeilla, josko sitä saisi kyselemällä. Ja yrittää arvostaa kriittistä palautetta ja olla vetämättä siitä hernettä nenään.

d (1)

Photo by John-Morgan on Foter.com / CC BY

 

Posted on

Kuka kaipaa arvostusta?

Jotenkin ajatellaan, että jos joku on saavuttanut jotain ja hoitaa hommansa siinä asemassa hyvin, niin että kyllä hän itse ymmärtää oman arvonsa. Ja usein näin onkin ja se on tietenkin hyvä asia. Mutta olen ollut havaitsevinani, että heillekin tekee hyvää aika ajoin kuulla, että he tekevät hyvää työtä.

Otan esimerkin työelämästä ja esimiehistä. He ovat helppo maalitaulu ja heitä voi syyttää suunnilleen kaikista epäonnistumisista. Esimies on epäreilu tai ei ole tukenut tarpeeksi. Tai on ajanut vain yrityksen etua eikä ole ottanut työntekijöitä huomioon ollenkaan. Toki jokainen esimies varmasti ymmärtää, että on ikään kuin aina framilla ja häneen kohdistuu paljon kritiikkiä, sekä asiatonta että asiallista.

Monessa organisaatiossa esimies voi jäädä aika yksin. Hänellä ei välttämättä ole ketään kelle voisi purkaa tilannetta. Hän ei ehkä halua rasittaa omaa esimiestään pikku murheillaan tai sitten hänen oma esimiehensä voi olla liian kiireinen ja poissaoleva antamaan esimiestyössä tarvittavaa tukea.

Yllätys, yllätys, esimiehet ovat ihmisiä siinä missä muutkin! Heidän työllään on iso merkitys alaisten viihtyvyyteen ja motivoitumiseen, mutta ei se aina ole pelkästään siitä kiinni. Moni muukin vaikuttaa asiaan, sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Arvostuksen tarve koskee myös muita kuin esimiehiä. Esimiehet nappasin tähän esimerkiksi, koska heidän työkenttänsä on minulle tuttu ja siksi asiaa on helppo konkretisoida heidän avullaan. Mutta tukea tarvitsevia ihmisiä on ihan joka paikassa ja jokaisen ympärillä. Eikä tämä koske vain työelämää vaan ihan kaikkea elämää.

Kehtoitan jokaista, katso ympärillesi ja mieti kenelle voisit tänään sanoa jonkun kannustavan sanan. Vaikka se tuntuisi itsestään selvyydeltä, niin on sen pukeminen sanoiksi silti tärkeää. Meistä ei kukaan saa liikaa kannustusta.

Mieti hetki, kuinka monta kertaa olet itse muistanut sanoa lähelläsi oleville ihmisille, että he tekevät hyvää työtä ja että arvostat heidän antamaa panosta? Minä myönnän suoraan, että ihan liian harvoin. Tässä pitäisi petrata ja jos löytyy joku, jonka ei tarvitse, niin suuresti kunnioitan häntä.

Sanotaan, että olisi hyvä tehdä joku hyvä työ joka päivä. Se hyvä työ voi olla myös arvostuksen osoittaminen jollekulle, etenkin jos onnistuu löytämään sellaisen, jonka positiivinen palaute yllättää, on se tosi tehokas väline. Niin saajalle mutta etenkin antajalle. Useimmat meistä haluavat hyvää ja siksi toisten auttaminen ja tukeminen on niin palkitsevaa. Kannattaa kokeilla!

people-enjoying-rock-concert-with-heartshape-hand-gesture

Photo credit: Foter.com

Tämän kirjoituksen olen julkaissut jo aikaisemmin toisessa mediassa, mutta koska aihe on mielestäni tärkeä, niin halusin julkaista sen uudelleen.

Posted on

Miksi positiivinen palaute jää joskus antamatta?

Aina ansaittuakaan positiivista palautetta ei tule annettua. Syyt siihen vaihtelevat. Itselleni tuli mieleeni muutamia syitä, miksi olen joskus jättänyt positiivisen palautteen antamatta. Näin on käynyt, vaikka noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että ansaittu kehu kannattaa lausua ääneen.

Joskus otollinen tilanne antaa positiivista palautetta menee ohi, koska on itse niin keskittynyt tuomaan esiin jonkun pointin, että jättää reagoimatta johonkin, jotta oma pointti ei jäisi sanomatta. Siis ohittaa hyvän tilaisuuden, koska odottaa, että pääsisi itse jakamaan mielipiteitään. Inhimillistä, mutta silti vähän tyhmää. Etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa se oma odottava ja myöhemmin julkituotu pointti ei ollutkaan niin briljantti.

Joskus voi yksinkertaisesti vain ujostuttaa sanoa jotain positiivista palautetta. Ja siksi se jää sanomatta. Näin käy itselleni etenkin ”tärkeiden” ja etenkin tunnettujen ihmisten kanssa. Muistan itse kerran kuunnelleeni Mikael Jungneria sijoittajaviestintätilaisuudessa ja tykänneeni kovasti yhdestä hänen käyttämästään vertauksesta, jolla hän konkretisoi ajatustaan viestinnästä. Tauolla, kahvin juonnin lomassa, olisi ollut oikein mainio tilaisuus käydä kiittämässä häntä hyvästä ja asiaa konkretisoivasta esimerkistä. Mutta minua ujostutti ja jätin tilaisuuden käyttämättä. Jälkeenpäin vähän harmitti. Mitä siinä olisi muka ollut menetettävää? Yksi ansaittu kehu olisi kerrottu ääneen ja kohde olisi voinut ilahtua aiheesta tai pahimmassa tapauksessa pitänyt minua lipevänä mielistelijänä. Mutta entä sitten, vaikka hän olisikin pitänyt minua mielistelijänä? Se tuskin olisi vaikuttanut omaan elämääni suurestikaan enää seuraavana päivänä.

Tietenkin joskus on käynyt myös niin, että joku on mielestäni ollut niin ärsyttävän täynnä itseään, että olen tarkoituksella jättänyt (ansaitukin) kehun sanomatta ääneen. Ihan vain sen takia, ettei tämä jo valmiiksi kovasti itseään korostava henkilö innostuisi vielä enempää. Ei kovin jaloa minulta, mutta mielestäni inhimillistä.

Muistuuko sinulle mieleen syitä, miksi itseltäsi on joskus positiivinen palaute jäänyt antamatta?

Business Scum

Photo credit: Libertinus via Foter.com / CC BY-SA

Posted on

Miten antaa positiivista palautetta luontevasti?

Positiivista palautetta on varmaan kaikkien mielestä kiva saada. Olen järjestelmällisesti yrittänyt kehittää itseäni sen antamisessa. Ja tietenkin siten, että positiivinen palaute kuulostaisi luontevalta eikä kornilta tai lipevältä. Korni tai lipevä palaute tuskin inspiroi ketään, mutta joskus hyvässäkin tarkoituksessa sanotut sanat voivat kuulostaa typeriltä tai teennäisiltä. Silloin ne eivät vakuuta hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Luulen, että tästä on kokemusta yhdellä sun toisella. Mutta mielestäni, jos tarkoitus on hyvä, niin ei kannata masentua, vaikka aina kehuvan palautteen antaminen ei menisikään ihan putkeen. Seuraavalla kerralla menee varmasti paremmin!

Kuinka sitten antaa positiivista palautetta luontevasti? Uskon, että paras tapa kehittyä mestariksi on harjoitus. Harjoituksen voi aloittaa pienistä asioista, ei tarvitse odottaa vuoden urotekoa kehuakseen toista. Aktiivisesti yritän koulia itseäni tunnistamaan tilanteita, jotka ovat otollisia positiivisen palautteen antamiseksi.  Sopivassa tilanteessa luontevasti julki lausuttu kehu ei kuulosta kornilta tai lipevältä vaan erinomaisen oikealta kommentilta.

Olen huomannut, että jälkeenpäin minua harmittaa lähes poikkeuksetta, jos olen jättänyt jonkun sopivan tilaisuuden positiivisen palautteen antamiseen käyttämättä. Hukkaan heitetty mahdollisuus on menetetty mahdollisuus!

Positiivisen palautteen juju on aitous. Ihminen tuntuu olonsa petetyksi, jos hänelle kehutaan jotain ja sitten myöhemmin käykin ilmi, että ei kehuja oikeasti ollutkaan sitä mieltä. Aitous on sikäli helppo laji, että kun tuo julki vain todellisia mielipiteitään, niin ei jää myöhemmin kiinni valehtelusta. Tietenkään ihan kaikkia mielipiteitään ei tarvitse tai kannata tuoda julki, etenkään työyhteisössä, mutta uskon, että vilpittömästä annetusta positiivisesta palautteesta tai tunnustuksesta on tuskin haittaa kenellekään.

Lisäksi kannattaa ottaa keinovalikoimaansa ns. positiivinen juoruilu. Se toimii niin, että kun tulee puhe jostain henkilöstä, joka ei ole paikalla, niin keskustelun lomaan voi livauttaa kehuvan kommentin poissaolijasta. Jos (ja usein kun) tämä henkilö kuulee siitä myöhemmin, niin hän ilahtuu lähes poikkeuksetta. Hänestä ei puhuttukaan selän takana pahaa vaan hyvää! Positiiviessa juoruilussa on sekin hyvä puoli, että vaikka se ei koskaan kantautuisikaan kehun kohteen korviin, niin positiivinen puhe ei-paikalla-olijoista vaikuttaa yhteisön ilmapiiriin myönteisesti.

peoples-woman-hand-hand

Photo credit: Foter.com

%d bloggaajaa tykkää tästä: