Vuoden loppu lähestyy ja välillä minua meinaa hengästyttää, kun mietin, mitä kaikkea täytyisi vielä keritä tekemään tänä vuonna. Luulen, että monella työpaikalla on sama tunnelma. Yhtä sun toista, isompaa ja pienempää, tehtävää ja deadlinea on vielä ennen vuoden vaihdetta.
Tästä sain kimmokkeen pohtia aikaa ja ajankäyttöä.
Vaikka monesti puhutaan ajanhallinnasta, niin tosiasia on, ettei aikaa voi hallita. Omaa tekemistään pystyy hallitsemaan paljon paremmin kuin aikaa itseään. Aika nimittäin menee eteenpäin omaa vääjäämätöntä tahtiaan ja vähät välittää meidän komentoyrityksistä, vaikka ne olisivat kuinka tarmokkaita tahansa.
Ikiaikainen totuus on, että meillä jokaisella on 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän vuorokautta viikossa. Lisää aikaa ei päivään tai viikkoon voi ostaa. Hetken voi huijata itseään ’ostamalla’ aikaa lyhentämällä yöunta tai nipistämällä aikaa jostain muusta toiminnasta. Mutta se on vain harhaa. Aikaa on edelleen se 24 tuntia vuorokaudessa ja kyse on siitä, miten tuon 24 tuntia kuluttaa.
Tavallaan on lohduttavaa, että me kaikki olemme kerrankin samalla viivalla. Se on varmaan tasa-arvoisin asia muuten monesti niin epätasa-arvoiseksi kokemassamme maailmassa.
Omaa ajankäyttöään kannattaa pohtia aika ajoin ja pyrkiä käyttämään oma aikansa viisaasti. Eri ihmiset haluavat elämässä erilaisia asioita ja siksi heidän ajankäyttönsä tuleekin olla erilaista. Homman juju on löytää itselleen parhaiten sopiva tapa tai jos siihen ei pääse, niin vähintään hyvä tapa käyttää aikaa erilaisten toiveiden, vaatimusten ja paineiden ristiaallokossa. On hyvä muistaa, että aika on katoavaista ja loppupeleissä omasta ajankäytöstään vastaa meistä jokainen itse itselleen.
Photo on Foter.com
SINISILMÄINEN BLONDI 