Töitä tarjolla – 50 vuotta sitten

Innostuin selaamaan Hesarin aikakoneella miltä näytti Hesari syntymäpäivänäni reilu 50 vuotta sitten. Lehti näytti aivan erilaiselta, se oli paljon tiheämpään taitettu kuin nykyisin. Tämä teki lehden lukemisesta hieman työlästä nykypäivän ihmiselle. Toinen havainto oli, että syntymäpäiväni lehdessä ei näkynyt mitään sellaista uutista, joka olisi herättänyt kiinnostustani enää tänään.

Lehden kiinnostavinta antia oli ehdottomasti Palvelukseen halutaan –osio. Monikaan noita työpaikkailmoituksista viidenkymmenen vuoden takaa ei toimisi enää tänä päivänä. Tai voisivat toimia siten, että halukkaita työntekijöitä löytyisi, mutta muuten ne eivät täyttäisi tämän päivän vaatimuksia työpaikkailmoituksille ja niitä tuskin pidettäisiin sopivina saati minkään työnantajan julkisuuskuvaan istuvina.

Silloin etsittiin surutta etsittiin töihin tiettyä sukupuolta olevia:

Työpaikkailmoitus Naiskonttoristi

Myös ikätoiveet ilmaistiin estoitta:

Työpaikkailmoitus Nuori nainen

Jopa tytöttelyä pidettiin sopivana:

Työpaikkailmoitus 2 tyttöä

Merkonomin koulutus näytti olevan arvossaan, merkonomeja haettiin useassa ilmoituksessa:

Apumiehille oli eniten tarvetta, apumiesten hakuilmoituksia runsaasti:

Työpaikkailmoitus Apumiesten paikkoja

Mielestän ehdottomasti eksoottisinj a kiinnostavin työpaikkailmoitus sen päivän lehdessä oli revolverisorvaaja:

Työpaikkailmoitus Revolverisorvaaja

Vahinko vain, ettei tehtävästä ja työnantajasta annettu tuon enempää tietoja.

Kun työnteko tökkii

Tykkään työstäni, noin yleisesti ottaen. Olen monesti huomannut, että kun minua ei jonain päivänä jostain syystä huvita työnteko, niin silloin minulla on tekemättömien töiden listalla joku yksittäinen tehtävä, josta en pidä.

Olen huomannut, että ikävän homman tekemisen siirtäminen aiheuttaa pahimmillaan monen päivän ajan työmotivaation katoamisen, ei oikein huvita mikään. Toisaalta taas, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee sen vähän tylsemmän homman, niin sen jälkeen paitsi, että on tyytyväinen kun tuo homma tuli tehtyä, niin huomaa, että työt noin yleisesti ottaen taas inspiroivat.

Eli ’eat the frog’ aamiaiseksi, niin loppupäivä ja joskus jopa loppuviikko sujuu mukavasti!

man-working-on-laptop-in-office

Photo on Foter.com

Pientä pintaremonttia: 80-luku muutti muualle meidän pikkuvessasta

Pikkulapsi- ja erityislapsiarki yhdistettynä työelämän vei vuosia lähes kaiken energiani. Nyt kun kotitilanne on helpottanut, niin minulla jää energiaa muuhunkin ja huomaan kiinnittäväni ympäristöön enemmän huomiota. Nyt aikaa ja tarmoa riittää taas muuhunkin kuin pakolliseen ja ideoita ihan kumpuilee päässä!

Ensimmäinen projektini oli meidän pikkuvessan uudistus. Talon aikaisemmat asukkaat olivat tehneet lähes koko talon kattavan perusteellisen remontin 80-luvulla. Silloin vessa oli ollut varmasti ihan hyvä ja kiva, mutta nyt, noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tämä 80-luvun tyyli ei miellyttänyt minun silmääni.

Ennen

Projektia aloittaessa kävin itseni kanssa taistelua voiko hyvässä kunnossa olevat, mutta omaan silmään rumat, kalusteet vaihtaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että tavaroita pitäisi käyttää koko niiden käyttöiän, mutta toisaalta vessan vaaleanpunaiset sävyt olivat minusta kamalat. Lopputuloksen nähtyäni olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni, joka asiaa pohtiessani sanoi, että tee kunnolla kun teet. Niin nautit lopputuloksesta enemmän ja katselet sitä kuitenkin vuosia. Se oli hyvä neuvo!

Mitä sitten tehtiin?

Isoin muutos ilmeeseen tuli kun seinät ja lattia pinnoitettiin. Seinistä tuli valkoiset ja lattiasta harmaa. Lisäksi lavuaari ja hana vaihdettiin ja patteri maalattiin. Nurkkakaappi poistettiin, se korvattiin avoimella metallikorilla, jossa voi säilyttää wc-papereita. Ajattelin tämän tuovan enemmän tilantuntua, koska kyseessä on todella pieni tila. En löytänyt sopivaa uutta peiliä, joten päädyimme maalaamaan vanhan kehykset spraymaalilla, saa nähdä miten kestää. Vanhat lamput oli suunniteltu hehkulampuille ja ne toimivat hieman epävakaasti led-lamppujen kanssa (vaikka kanta oli oikea), joten oli helppo päätös uudistaa ne. Valitsin valkoista valoa antavat polttimot (4000K), koska valkoinen valo miellyttää minun silmää. Takaseinälle laitettiin tauluhylly sillä idealla, että siinä olevaa kuvaa voisi helposti vaihtaa kyllästymisen välttämiseksi.

Jälkeen

Suurin takaisku tässä projektissa taisi olla, että rikoin ensimmäisen julistekehyksen lasin heti kättelyssä ja siitä viisastuneena päädyin fleksilasiin tavallisen lasin sijasta julisteen kehystämisessä. Eli minun projektiksi tämä meni oikein hyvin!

Time is the only valuable thing we have

Vuoden loppu lähestyy ja välillä minua meinaa hengästyttää, kun mietin, mitä kaikkea täytyisi vielä keritä tekemään tänä vuonna. Luulen, että monella työpaikalla on sama tunnelma. Yhtä sun toista, isompaa ja pienempää, tehtävää ja deadlinea on vielä ennen vuoden vaihdetta.

Tästä sain kimmokkeen pohtia aikaa ja ajankäyttöä.

Vaikka monesti puhutaan ajanhallinnasta, niin tosiasia on, ettei aikaa voi hallita. Omaa tekemistään pystyy hallitsemaan paljon paremmin kuin aikaa itseään. Aika nimittäin menee eteenpäin omaa vääjäämätöntä tahtiaan ja vähät välittää meidän komentoyrityksistä, vaikka ne olisivat kuinka tarmokkaita tahansa.

Ikiaikainen totuus on, että meillä jokaisella on 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän vuorokautta viikossa. Lisää aikaa ei päivään tai viikkoon voi ostaa. Hetken voi huijata itseään ’ostamalla’ aikaa lyhentämällä yöunta tai nipistämällä aikaa jostain muusta toiminnasta. Mutta se on vain harhaa. Aikaa on edelleen se 24 tuntia vuorokaudessa ja kyse on siitä, miten tuon 24 tuntia kuluttaa.

Tavallaan on lohduttavaa, että me kaikki olemme kerrankin samalla viivalla. Se on varmaan tasa-arvoisin asia muuten monesti niin epätasa-arvoiseksi kokemassamme maailmassa.

Omaa ajankäyttöään kannattaa pohtia aika ajoin ja pyrkiä käyttämään oma aikansa viisaasti. Eri ihmiset haluavat elämässä erilaisia asioita ja siksi heidän ajankäyttönsä tuleekin olla erilaista. Homman juju on löytää itselleen parhaiten sopiva tapa tai jos siihen ei pääse, niin vähintään hyvä tapa käyttää aikaa erilaisten toiveiden, vaatimusten ja paineiden ristiaallokossa. On hyvä muistaa, että aika on katoavaista ja loppupeleissä omasta ajankäytöstään vastaa meistä jokainen itse itselleen.

fashion-person-woman-hand

Photo on Foter.com

Hyvää isänpäivää!

Isä on tärkeä. Isä on rakas. Etenkin lapsena, mutta myös myöhemmin. Olen etuoikeutettu, kun voin viettää isänpäivää sekä lasteni isän että oman isäni kanssa.

12

Kuvassa olen isäni kanssa ylioppilasjuhlissani. Halusin aikanaan käyttää isäni vanhaa ylioppilaslakkia monestakin syystä, ei vähiten siksi, koska isäni oli (ja on edelleen) tärkeä ja rakas henkilö minulle. Lisäksi ajattelin hänen vanhan lakkinsa tuovan minulle onnea.

#metoo

Kun #metoo-kampanja alkoi, pidin sitä vähän turhana. Lähinnä siksi, koska olin sitä mieltä, että naisten seksuaalinen ahdistus on niin yleistä, että kaikkihan voisivat laittaa seinälleen #metoon. Ajattelin, ettei tämä toisi mitään uutta tietoa kenellekään, koska jotenkin ajattelin, että asia ja sen yleisyys on jo kaikkien (myös miesten) tiedossa.

Itselleni muistuu mieleen tapahtumia parin vuosikymmenen takaa. Olin silloin isossa työpaikassa, jossa eräs johtoon kuuluva mieshenkilö lähenteli naisia sekä puheen että tekojen tasolla. Tämä oli kaikkien tiedossa ja oli jopa joukko naisia, jotka ihan julkisesti ilmoittivat, että eivät mene yksin ko henkilön huoneeseen. Epäilemättä tämä olikin paras keino vältellä epämukavaa tilannetta yksilön tasossa.

Muistan selvästi, kuinka minua eniten häiritsi ja harmitti, että vaikka henkilön epäasiallinen käytös naisia kohtaan oli yleisesti tiedossa, niin sillä ei ollut mitään vaikutusta tämän henkilön urakehitykseen. Hän eteni vähän kerrassaan yhä ylemmäksi organisaatiossa. Minua häiritsi, että kukaan siinä organisaatiossa päättävässä asemassa olleista henkilöistä (no, miehistä) ei katsonut, että henkilön inhottava käytös naisia kohtaan olisi ollut jotenkin niin raskauttavaa, että se olisi ollut esteenä hänen nimittämiseen yhä vastuullisempiin tehtäviin.

Ehkä tämän kokemuksen takia olen muuttanut käsitystäni #metoo-kampanjasta. Asian näkyväksi tekeminen on vaikuttanut ja jopa joitain ’päitä on pudonnut’ kampanjan takia tai ansiosta. Maailma on mennyt eteenpäin! Kunnioittavaa käytöstä muita, myös naisia, kohtaan vaaditaan yhä laajemmin.

34232041801_95f49f7451_c

Photo credit: perzonseo via Foter.com / CC BY