Ihana, puhdas meri!

Tämä hellekesä on herättänyt minut myös ei-niin-positiiviseen sinileväongelmaan. Samaan aikaan, kun on voinut nauttia toiveiden kesähelteistä, minulle niin rakas Suomenlahti kamppailee sinilevän kourissa. Itämeren sinilevälautat näkyvät kuulemma jopa avaruuteen asti, näin olen siis lukenut, en ole käynyt avaruudessa katsomassa pitääkö paikkansa vai ei. Näkyi ne sinne tai ei, niin joka tapauksessa ongelma on iso,

Olen kasvanut Helsingissä, joten meressä uiminen on minulle tuttua puuhaa. Lapsuudessani ei sinilevästä puhuttu, merenrannat Hietsu mukaan lukien oli kesäisin uintikelpoista koko kesän. Aikuisena hurahdin kajakkimelontaan ja meressä melomista ei mielestäni voita mikään. Tietenkin puhtaassa meressä on mukavampi meloa kuin vellovassa levämassassa. Illalla melontaretken päätteeksi on ihana pulahtaa vilvoittavaan veteen uimaan. Rannalla vellova sinilevämassa hillitsee pulahtamishalua ihan kummasti.

Meillä on mökki Saimaalla, joten vietän siellä aikaa vesistön äärellä. Saimaalla ei sinilevää, ainakaan vielä, ole esiintynyt niin paljoa. Ymmärtääkseni johtuu lähinnä siitä, että Saimaan vesi vaihtuu jatkuvasti, Saimaata onkin joskus kuvattu hitaasti virtaavaksi joeksi. Saimaan vedet päätyvät Suomenlahteen, joten vaikka Saimaa näyttäytyy edelleen varsin puhtaana, on vedenpuhtaus ja kuormitus tärkeä huomioida myös siellä.

Tämä kaikki on saanut minut miettimään, mitä minä voin tehdä asian hyväksi. Parempia valintoja voi tehdä joka päivä niin kotona kuin mökilläkin. Ensimmäisenä tulee mieleen ympäristöystävälliset pesuaineet. Ihan yhtä puhdasta saa oikeilla tekniikoilla käyttämällä ympäristöystävällisiä pesuaineita kuin jotain ’lian räjäyttäviä’ myrkkyjäkin. Pintoja voi puhdistaa useammin ja jopa pelkällä vedelläkin saa puhdasta jälkeä käyttämällä sopivia tekniikoita. Ikkunat pesen ilman pesuaineita ikkunaliinalla ja ihmesienellä saa puhdistettua sekä vesiroiskeita lasista että piintymiä muovipinnoilta pelkällä vedellä.

Roskien lajittelu ja kompostointi ovat myös hyviä keinoja. Kaikki ovat varmaan sitä mieltä, että maailma ei tarvitse niin paljoa kaatopaikkajätettä. Vanhojen tavaroiden tuunaus kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta. Omat tuunaus- ja rakentelutaidot ovat vain kovasti huonot. En ole kovin kätevä käsistäni, joten monesti tyydyn ihailemaan muiden tuotoksia kateellisena. Toki toivon, että jonain päivänä oppisin myös itse tekemään jostain jo parhaat päivänsä nähneestä esineestä jonkin uuteen käyttötarkoitukseen sopivan jutun.

Tiedän, että kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta kaikki voivat tehdä jotain! Siihen, että ei voi ratkaista koko ongelmaa, on turha kenenkään tuudittaa. Elämässä monessa asiassa on niin, että kun päivittäin tekee pikkuisen parempia valintoja, niin vuosien saatossa saa aikaiseksi isoja asioita. Ja usein nämä pienet valinnat ruokkivat toisiaan ja ohjaavat tekemään uusia pikkuisen parempia valintoja.

Ja jos ei heti tule mieleen mitään itselle juuri sillä hetkellä sopivaa ns. parempaa valintaa, niin voi osallistua merialueiden suojeluun käyttämällä rahaa. Jo 10 euron lahjoituksella autat parantamaan Itämeren tilaa ja poistamaan 50 kg levää: https://www.puhdasmeri.fi/. Halutessasi saat oman lahjoituksesi näkymään kartalla, siellä näkyy myös minun tekemä vaatimaton lahjoitus: Sinisilmäinen blondi Itämeren hyväksi.

baltic-sea-sea-wave-spray (1)

 

Photo on Foter.com

Keskustelisin mieluummin miehenne kanssa?

Olin hiljattain ostamassa kotiin tulevaa palvelua ja siihen liittyen kyselin tarjouksia muutamalta eri toimittajalta. Kaikki kartoittamani palveluntarjoajat halusivat toimia siten, että myyjä ensin tapaisi asiakkaan, tutustuisi kohteeseen ja vasta sitten tekisi tarjouksen. Jotain tällaista olin olettanutkin, joten ei muuta kuin tapaamisia sopimaan myyjien kanssa.

Yhdeltä myyjältä tuli ennen tapaamista tekstiviesti, jossa paitsi muistutettiin sovitusta ajasta, niin lisäksi esitettiin toivomus, että tapaamisessa olisivat mukana molemmat aikuiset. Tämä esitetty toive yllätti minut! Siis se, että myyjä heti alkuun esitti tällaisen toivomuksen. Tarkoittiko hän kenties, että minä yksin olisin kykenemätön hoitamaan tätä asiaa? Että mikäli mieheni ei olisi paikalla, niin myyjä tuhlaisi aikaansa?

Ensimmäisenä tuli mieleen vastata viestiin, että jos tarvitaan molemmat aikuiset, niin sitten ei tarvitse tulla ollenkaan. Mutta maltoin kuitenkin mieleni, lähinnä kai siksi, että en siinä vaiheessa halunnut tehdä karsinataa, vaan halusin pohdittavaksi useamman tarjouksen ennen kuin päätän mistä ostan.

Itse tapaamisessa tähän ’molemmat aikuiset’ -kohtaan ei palattu, vaikka olin paikalla (itsepäisesti?) yksin. Myyjän esittämä toive ei siis toteutunut ja tapaaminen meni ihan ok. Pyyntö jäi silti minua mietityttämään. Toisaalta ymmärrän, että myyjä haluaa tavata tai siis esittää myyntiargumenttinsa kaikille päätöksentekoon osallistuville henkilöille, mutta kuitenkin. Eikö se ole ostajan asia päättää, miten asiaa haluaa hoitaa? Itselleni tästä, ehkä viattomasta, pyynnöstä tuli tunne, että myyjä ajatteli minun olevan jotenkin kykenemätön hoitamaan yksin asiaa. Ei ihan hirveän hyvä lähtökohta myyntineuvotteluun.

No, johtiko tämä myyntineuvottelu kauppaan? Ei johtanut. Tosin asiaan vaikutti myös muut seikat, mutta myönnettäköön, että tuskin olisin halunnut ostaa tältä myyjältä yhtään mitään tuon huonon alun ja sen aiheuttaman turhautumisen vuoksi.

man-holding-digital-tablet-with-coffee-cup-and-mobile-phone-on-wooden-table (1)

Photo on Foter.com

Miten välttää katkeroituminen?

Mistä johtuu, että jotkut ihmiset katkeroituvat? Miksi joskus joku juttu jää vaivaamaan, yleensä kai epäreiluuden kokemus, niin voimakkaasti vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, että siitä ei pääse yli. Kaikki tietävät, että elämään mahtuu kaikenlaisia juttuja, sekä hyviä että huonoja. Kaikille meistä sattuu kaikenlaisia, ikävämpiäkin juttuja, sitä ei voi välttää. Toki toisille ikäviä asioita tuntuu kasautuvan enemmän kuin toisille. Elämä on epäreilua, siitä ei pääse mihinkään. Mutta miksi toiset kokevat sen voimakkaammin epäreiluna kuin toiset?

Menestyksestä haluamme ajatella, että se on ansaittua. Että kaiken sen kovan työn jälkeen on ihan oikein, että pärjäsimme. Menestys on mielessämme ansaittua, olkoonkin että siinäkin on yleensä ollut osansa myös hyvällä onnella. Mutta entä sitten, kun emme pärjää toivomallamme tavalla? Emme pärjää, vaikka olisimme tehneet kovasti töitä asian eteen. Silloin elämä tuntuu epäreilulta. Sillä hetkellä voi näyttää siltä, että onni suosii (aina) jotain toista.

Elämä on epäreilua. Siitä ei pääse mihinkään. Jotkut syntyvät rikkaina ja kauniina, joillain on verraton sosiaalinen luonne, jotkut ovat lahjakkaita oppimaan vieraita kieliä, jotkut osaavat laulaa kauniisti, toiset ovat terveempiä kuin toiset. Esimerkkejä on lukemattomia ja kaikista niistä löytyy myös se vähemmän onnekas vastakohta.  Ja mikä pahinta, huonoja asioita tapahtuu jopa silloin, kun tekee parhaansa niitä välttääkseen. Kaikkea ei voi kontrolloida.

Olen pohtinut välillä (ehkä jonain huonona hetkenä?), että kenties moni turvautuu uskontoonkin sen takia, että haluaa pitää kiinni ajatuksesta, että jonain päivänä tilit tasataan ja koetut epäoikeudenmukaisuudet hyvitetään. Ehkä se ajatus estää heitä katkeroitumasta.

Katkeroituminen ei näytä olevan kiinni ulospäin näkyvistä tekijöistä. Jollekin on sattunut pitkä rivi ikäviä asioita eikä katkeruudesta ole tietoakaan. Ja sitten jotkut ovat katkeroituneet aika mitättömältä tuntuvistakin jutuista. Lisäksi katkeruus voi olla pinnan alla ja tulla esiin vain tietyissä tilanteissa. En tiedä, johtuuko katkeroituminen tai katkeroitumattomuus ihmisen muista elämänkokemuksista, persoonallisuudesta, tavasta käsitellä tai jättää käsittelemättä asioita vai mistä. Mutta olisi kiva tietää, jotta itse osaisi varoa sitä. Olettaen siis, että se edes olisi varottavissa.

coffee-mug-and-coffee-percolator-on-table

Photo on Foter.com

Puuskupuh etsimässä uusia puolia itsestään

Osallistuin lauantaina Tradenomiliiton TRAL järjestämään tilaisuuteen Karisma & teho – kohti tuloksia. Tilaisuus järjestettiin Allas Sea Poolilla ja yksi syy, miksi ilmoittauduin sinne, oli tapahtuman paikka. Ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus tutustua tuohonkin paikkaan ja siihen, miten se toimii. Tilaisuus oli tarkoitettu ensisijaisesti myynnin ja markkinoinnin parissa työskenteleville, mutta en antanut sen häiritä itseäni.

Ensimmäinen esiintyjä oli Mikko Parikka, jonka aihe oli Myynnin tunneperäiset oikosulut – Miksi me myyjät toimimme niin kuin toimimme? Hän puhui tynneälystä ja tunneälyn hyödyntämisestä myyntitilanteissa ja ennen kaikkea omassa toiminnassa. Myös itseään voi johtaa tunneälyn avulla. Vaikka en tee työkseni myyntiä, niin ajattelen, että kyllähän minä, niin kuin useimmat meistä, tekee sitä jollain tasolla joka päivä: myyn osaamistani työnantajalle. Töissä olen useimmiten enemmän ostamassa, joten ajattelin, että kyllähän ostajankin on hyvä olla tietoinen myyjien käyttämistä kikoista. Ja myynhän minä, kuten useimmat meistä omaa osaamista joka arkipäivä työnantajalle.

IMG_2963

Ihmiset kiinnostavat minua. Myynti on mitä suuremmassa määrin ihmisten kohtaamista ja auttamista. Jos myyjä ja ostaja eivät kohtaa tunnetasolla, niin tuskin tulee hyvää ostotapahtumaa.

img_2974.jpg

Arvostan hyvää myyntityötä enkä esimerkiksi itse halua ainakaan yksityiselämässä tukea huonoa myyntityötä. Useamman kerran olen äänestänyt jaloillani, jos en ole pitänyt myyjästä, vaikka tuote olisi ollutkin minulle muuten sopiva.

Seuraavaksi lavan valloitti (ja tosiaan valloitti on oikea verbi tässä tapauksessa) Lorenz ’Lore’ Backman. Hän puhui karismasta ja siitä miten omaa valovoimaisuuttaan voi kehittää. Lore oli loistava esiintyjä! Hänen esityksensä sisälsi muutaman käytännön vinkin siitä miten omaa valovoimaisuuttaan voi kehittää. Hengittäminen ja konkreettinen ryhmässä toteutettu hengitysharjoitus oli yksi vinkki.

IMG_2967

Kehonkielen ja erityisesti power poses eleiden käyttäminen mielen ohjailuun oli toinen. vinkki Power poses ajatteluun olin tutustunut ennenkin, mutta silti Loren esitys sisälsi minulle uutta tietoa. En usko, että minusta kehittyy kovin valovoimaista persoonaa, näen itseni enemmän ’puuskupuhina’. Olen ihan sujut puuskupuhina olemisen kanssa, enkä pyri muuttamaan itsenäni sen suhteen. Mutta tuskin pienestä säädöstä karisman suuntaan on haittaa minunlaiselle puuskupuhillekaan. Aina silloin tällöin on kiva saada omia ajatuksiaan menemään läpi ryhmässä ja siinä karisma ja omien mielentilojen hallinta auttaa varmasti.

Lorenz ’Lore’ Backmanin suosittelema erinomainen podcast kehonkielestä ja sen vaikutuksesta itseensä löytyy täältä: Amy Cuddy: Your body language shapes who you are. Suosittelen katsomaan!

Kolmas esiintyjä oli Krista Keränen, tradenomi itsekin muuten, jolla on myös tohtorin tutkinto niinkin arvostetusta paikasta kuin University of Cambridge. Loistava esikuva siis meille kaikille tradenomeille! Krista puhui yhteiskehittämisestä. Koko termi yhteiskehittäminen oli minulle hieman epäselvä ja aihe sikäli uusi. Yhteiskehittäminen on etenkin palvelumuotoiluun sopiva metodi. Palvelut ja palvelumuotoilu ovat tulevaisuutta ja siten niihin liittyvän oman osaamisen kehittäminen on ajan hengessä elämistä.

img_2971.jpg

Krista oli tosi innostava puhuja ja hänellä oli pari tosi hyvää pointtia. Mielestäni ehkä paras oli se, että kun kehitystyöhön otetaan mukaan laajempi joukko ihmisiä, niin kannattaa käyttää sellaisia metodeja, joilla kaikkien osallistujien, muidenkin kuin niiden rohkeimpien kommentoijien, ajatukset saadaan kerättyä. Eri ihmisille, esimerkiksi ekstroverteille ja introverteille sopii erilaiset metodit ja parhaaseen lopputulokseen päästää siten, että molempien ajatukset saadaan esille. Ihan yksinkertaisesti ajatuksia ja ideoita voi kerätä samassa tilaisuudessa sekä keskustelemalla että kirjoittamalla paperilapuille. Toinen hyvä pointti oli varoitus siitä, että näennäisyhteiskehittäminen on eriasia kuin yhteiskehittäminen. Eli varmistetaan, että todella yhteiskehitetään eikä sorruta näennäiseen yhteiskehittämiseen.

IMG_2974

Kaikki kolme puhujaa olivat tyyliltään erilaisia, omalla tavallaan hyviä kaikki. Voin suositella heistä ketä tahansa eli ei muuta kuin kuuntelemaan, jos joskus sinulle siihen tarjoutuu tilaisuus. Paikkana Allas Sea Pool ei ehkä ollut ihan paras tämän tyyppiseen tilaisuuteen. Oma osa oli varmasti osallistujien määrässä, tilaisuus oli kiinnostanut montaa ja osallistujia oli paljon. Eniten ehkä häiritsi tilassa olleen Itämeri-akvaarion koneiston jatkuva melko kuuluva humina. Äänentoisto kyllä toimi hyvin, joten kuuleminen ei ollut ongelma, mutta huomasin, että tunteja jatkunut taustahurina rasitti aivojani. Tosin kun näin lounaspöydän antimet olin valmis muuttamaan kantaani paikan sopivuudesta. Lounas oli super! Seisova pöytä oli näyttävä ja ruoka myös maistui erinomaiselta.

img_2978.jpg

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, että päätin osallistua tilaisuuteen. Tämä tilaisuus oli jäsenille ilmainen ja mikä parasta, niin siihen oli määritetty ’no show’ -maksu. Eli lauantaiaamuna tuli myös lähdettyä paikanpäälle. Olen vähän laiskasti hyödyntänyt etujani Tradenomiliitossa, mutta jatkossa osallistun varmasti enemmän tämän tyyppisiin tapahtumiin. Tämä on loistava tapa saada vastinetta jäsenmaksulle.

Olen varma, että Tradenomiliitto ei ole ainoa taho, joka järjestää vastaavaa toimintaa jäsenilleen ja siksi kehotankin kaikkia tarkistamaan, mikä on tilanne omien verkostojen järjestämien tilaisuuksien suhteen. Ilmaiseksi tai pienellä rahalla voi todellakin päästä kuulemaan loistavia puhujia ja itsensä kehittäminen tuskin osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi ajan myötä. Ja tekee hyvää myös meille puuskupuheille.

Unelmista totta!

NLP-kurssilla (lyhenne NLP tule sanoista Neuro Linguistic Programming) keskustelimme unelmista ja tavoitteista.  NLP-kouluttaja Reetta Vanhanen esitteli meille kurssilaisille mallin, jonka avulla omaa unelmaa tai tavoitetta voi arvioida ja lähteä toteuttamaan. Koska unelmat ja tavoitteet ovat minulle tärkeitä, haluan esittellä teille lukijoille tiivistelmän Reetta Vanhasen opettamasta mallista.

Suomeksi mallia kutsumaan kirjainyhdistelmällä POTKE ja englanniksi PACER. POTKE tulee sanoista ’positiivisesti määritelty’, ’omasta toiminnasta kiinni’, ’täsmennetty’, ’kaikilla aistikanavilla’ ja ’ekologinen’. PACER puolestaan tulee sanoista ’positively stated’ (positiivisesti määritelty), ’achievement focused’ (omasta toiminnasta kiinni), ’contextual’ (täsmennetty), ’ecological’ (ekologinen), ’resourses’ (resurssit, mitä tarvitaan).

Positiivinen määrittely tarkoittaa sitä, että unelmaa tai tavoitetta ei ole määritelty kielteisessä muodossa. Ei määritellä unelmaa tai tavoitetta siten että silloin en (enää) ole jotain, vaan että sitten olen jotain muuta. Esimerkiksi tavoite voisi olla, että on hyvässä fyysisessä kunnossa, eikä että silloin ei enää ole väsynyt ja paksu. Hyvä tapa kääntää oma kielteinen määrittely positiiviseksi, on miettiä, että jos en sitten enää ole jotain, niin mitä on tullut sen kadonneen tilalle. Verbit ja adjektiivit toimivat tässä paremmin kuin substantiivit.

Omasta toiminnasta kiinni tarkoittaa sitä, että hahmottaa ja ymmärtää tavoitteeseen pääsemisessä oman osuuden sen saavuttamisessa. Miettii, miten itse tekemällä mahdollistaa tavoitteen tai unelman toteutumisen. Aina on helpompi muuttaa itseään kuin muita.

Täsmennetty tarkoittaa sitä, että määrittelee tavoitteen täsmällisesti ja konkretisoi sen itselleen. Liian epämääräinen ja väljästi muotoiltu tavoite ei ohjaa riittävästi omaa toimintaa. On hyvä miettiä myös mikä on sopivan kokoinen tavoite itselleen. Liian suuri tavoite voi tuntua mahdottomalta toteuttaa ja taas liian pieni on liian helppo, jotta sen tavoittelemisesta jaksaisi innostua. Liian isolta tuntuvat tavoitteet voivat onnistua sopivien välitavoitteiden avulla.

Kaikkien aistikanavien (visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen) kautta tarkoittaa sitä, että hahmottaa eri aistikanavien kautta, mikä tavoitteeseen päästessä on muuttunut nykyhetkeen verrattuna.

  • Miltä silloin näyttää? Miltä minä näytän, kun olen saavuttanut tavoitteen? Miltä näytän silloin omasta ja muiden mielestä?
  • Mitä silloin kuulen? Miltä oma sisäinen puheeni silloin kuulostaa? Miten muut ihmiset puhuvat minusta? Kuulenko muiden hyväksyviä kommentteja ympäriltäni? Miltä silloin muiden arvostavat kommentit minusta kuulostavat?
  • Miltä minusta silloin tuntuu? Valtaako onnistumisen ilo silloin mieleni? Mitä tuoksuja aistin silloin? Miltä tilanne maistuu mielestäni?
  • Mistä merkeistä näen, että tavoitteeni on toteutunut?

Ekologinen tarkastelu tarkoitta sitä, että varmistaa tavoitteen saavuttaminen sopivuuden itselleen. On hyvä miettiä, mitä hyviä asioita omassa elämässä on nyt ja olisivatko ne vielä jäljellä, kun tavoite on saavutettu. Varmistaa itselleen, että tavoitetta kannattaa lähteä tavoittelemaan. Varmistaa, että tavoite on tavoittelemisen arvoinen. Mistä joutuu luopumaan saavuttaakseen tavoitteen ja miten tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa omaan ja läheistensä elämään. Tavoitteen ekologinen tarkastelu paitsi varmistaa tavoitteen sopivuuden, niin auttaa tavoitteen sisäistämisessä ja siihen sitoutumisessa.

Omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamisessa kaikki lähtee omista arvoista. Siitä mikä on itselleen tärkeää. Omia arvojaan on hyvä hieman pureskella ja työstää. Miettiä siis sitä, mikä on itselleen tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Arvoja pohtiessa voi esittää itselleen erilaisia kysymyksiä: Mitkä asiat itselleen ovat tärkeitä? Mitä ei ole valmis tekemään? Mitä haluaa elämässään saavuttaa? Milloin on omasta mielestään menestynyt? On tärkeää, että keskittyy omiin arvoihinsa ja ajatuksiin, jotta ei vahingossa lähde toteuttamaan jonkun toisen unelmia ja tavoitteita.

IMG_2718

Kuvassa inspiroiva NLP-kouluttajani Reetta Vanhanen

Lisätietoja NLP:stä ja Reettä Vanhasen vetämistä NLP-koulutuksista: http://www.vanhanenreetta.fi/

Klikkiotsikot kunniaan!

Torstaina minulla oli tilaisuus vierailla Kauppalehden toimituksessa Suomen IR-yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Ajattelin heti kutsun nähtyäni, että tuota tilaisuutta ei pidä jättää käyttämättä. Minulle on harvinaista herkkua päästä kurkistamaan jonkun lehden toimitukseen!

Tilaisuudessa meille kerrottiin Alma Median talous- ja pörssiuutisoinnin ja -juttujen syntyprosessista. Siis siitä, miten toimittajat käytännössä toimivat ja poimivat heille tulevasta uutisvirrasta juttuaihioita työstettäväksi. Oli tosi kiinnostavaa kuulla asioita tekijänäkökulmasta kerrottuna, itse kun edustan sitä lukijaa. Olen huomannut, että usein pöydän toiselle puolelle kurkistaminen on mielenkiintoista ja niin oli tälläkin kertaa.

Etenkin syntyneestä keskustelusta tykkäsin. Keskustelimme ns. klikkiotsikoista, siitä mitä ne ovat ja ennen kaikkea siitä, että otsikon lisäksi jutussa pitäisi olla jotain muutakin lukijalle lisäarvoa tuottavaa sisältöä. Itseäni ilahdutti kovasti, että Kauppalehden vastuuhenkilöt toivat tämän itse ja oma-aloitteisesti esille.

Mediaa, mukaan lukien talousmedia, luetaan yhä enemmän sosiaalisessa mediassa olevien linkkien perusteella. Tätä teen itsekin, usein tulee klikattua juttua kiinnostavan otsikon perusteella. Toki käyn myös lehtien (mm. Kauppalehden) etusivulla katsomassa minkälaisia juttuja on tarjolla, mutta koska aikaa on rajallinen määrä käytettävissä, ei sieltä aina huomaa kaikkia itseään kiinnostavia juttuja. Eli jään odottamaan entistä parempia klikkiotsikoita!

IMG_2872

Historian havinaa: vanha kirjoituskone Kauppalehden toimituksessa

Taskupuhelu on mahdollisuus!

Eilen minulle kävi niin vanhanaikaisesti, että soitin taskupuhelun. Soitin siis vahingossa ja huomaamatta yhdelle vanhalle kaverilleni, jonka numero mulla on talletettuna osoitekirjaan. No, tämä minun kaveri ei päässyt juuri silloin vastaamaan (ja eihän siitä mitään hyötyä olisi ollutkaan, koska en minäkään olisi ollut langan päässä) ja soitti minulle sitten vähän ajan päästä takaisin. Olin silloin palaverissa, joten en vastannut, mutta huomasin puhelun kuitenkin.  Koska pidämme harvakseltaan yhteyttä, niin ajattelin, että hänellä on minulle jotain oikeaa asiaa ja siksi vähän harmitti, kun en pystynyt vastaamaan.  Laitoin viestiä, että olen varattu, mutta soitan myöhemmin takaisin.

Vähän ajan päästä soitinkin ja minulle selvisikin, että hän oli lähtenyt soittamaan takaisin, kun oli huomannut minun soittaneen aikaisemmi. Olin vähän hölmistynyt ja yllättynyt tästä tiedosta! No, siinä hetken naureskelimme minun aikaisemmalle taskupuhelulle, mutta sen jälkeen vaihtelimme kuulumisiamme noin yleisesti ottaen. Oli tosi kiva rupatella kuulumisista ihan muuten vain vaikkei mitään varsinaista asiaa kummallakaan meistä ollutkaan.

Illalla ennen nukkumaan menoa, kun kävin mielessäni läpi päivän tapahtumia, niin ajattelin, että tuo vähän yllättävä puhelu oli ehkä minulle se päivän paras tapatuma! Puhelu oli ilahduttanut ja piristänyt minua arjen keskellä. Jäin miettimään, että ehkä minun kannattaisi ottaa tavaksi soitella, jos ei nyt taskupuheluja, niin välillä ihan muuten vain sellaisille mukaville ihmisille, joihin ei  omaa saamattomuuttaan tule pidettyä säännöllisesti yhteyttä.

12643902303_5689d0c403_c

Photo by lennox_mcdough on Foter.com / CC BY-ND