Minulla oli mahdollisuus osallistua Tradenomiliiton järjestämään tilaisuuteen, jossa oli puhumassa Idiootit ympärilläni -kirjan kirjoittajaa Thomas Eriksonia. Hyvästä aikomuksestani huolimatta en ollut kerennyt lukea hänen kirjaansa etukäteen. Tämä vähän harmitti, koska luulen, että tilaisuudesta olisi saanut vielä enemmän irti, jos olisi tuntenut kirjan sisällön. Esityksen seuraamista lukemattomuus ei kyllä haitannut. Thomas Erikson on varsin hyvä esiintyjä, hän höysti juttua huumorilla ja erilaisilla pienillä aiheeseen liittyvillä kuvauksilla erilaisista ihmistyypeistä.
Etukäteen minulle oli sekä kehuttu että arvosteltu Idiootit ympärilläni -kirjaa. Toiset pitävät sitä hyvinkin osuvana ja kokevat, että kirja on hyvä ja siinä on hyödyllisiä omaa toimintaa helpottavia vinkkejä. Toiset taas sanovat, että kirjassa oiotaan mutkia liian suoriksi ja ettei se ole siksi lainkaan käyttökelpoinen. Myös kirjan puuttuvista lähdeviitteistä olen kuullut kritiikkiä. Niin tai näin, niin omaa mielipidettä minulla ei ole kirjasta eikä oikeastaan koko teoriasta tämän yhden esityksen perusteella. Mutta mielenkiintoinen se on joka tapauksessa.
Kirjan pääsanoma on, että on olemassa erilaisia ihmistyyppejä ja niistä käytetään värikoodeja. Kaikissa meissä on kaikkia tyyppejä jonkin verran, mutta useimmilla on kahta tyyppiä eniten. Myös muut kombinaatiot ovat mahdollisia. Jos haluaa kommunikoida paremmin ympärillä olevien erilaisten ihmisten kanssa, niin eri tyyppien ja tyypeille tyypillisten ominaisuuksien tiedostaminen ja hyödyntäminen helpottaa kommunikointia ja sanoman perille menoa. Tarkoitus on siis muuttaa tai säätää omaa viestintää ja käyttäytymistä, ei yrittää muuttaa muita.
Thomas Eriksonilla oli kyllä muutama varsin hyvä pointti esityksessään itse väriteorian lisäksi. Hän kehotti jokaista huomioimaan, että on olemassa muutamia varsin yleisiä itseään koskevia harhakäsityksiä. Kuten huumorintaju. Lähes kaikilla on omasta mielestään hyvä huumorintaju. Vastaava käsitys ihmisillä on usein omista sosiaalisista taidoistaan. Suurin osa on sitä mieltä, että heillä itsellään on hyvät sosiaaliset taidot, paremmat kuin monella muulla. Omien kehityskohteiden tunnistaminen on mielestäni tärkeää siksi, että usein oppimisen ja kehittymisen edellytyksenä on, että ymmärtää että opittavaa vielä on. Vaikea oppia asioita, jotka kuvittelee jo hallitsevansa täydellisesti.
Toinen asia, josta hän varoitti, oli että harhakäsitykset itsetuntemuksesta. Hänen mukaansa ihmiset kokevat itsetuntemuksensa hyväksi, vaikka se ei sitä olisikaan. Thomas Eriksonin mukaan noin 95 prosenttia ihmisistä arvioi, että heillä on hyvä itsetuntemus,. Tutkimusten mukaan oikeasti hyvä itsetuntemus on kuitenkin vain 10-15 prosentilla. Eli aikamoinen ero näiden kahden luvun välillä, vaikka luvut eivät ihan noin hurjia oikeasti olisikaan. Thomas Eriksonin mukaan hyvästä itsetuntemuksesta on paljon apua elämässä ja näin uskon asian itsekin olevan.
Kirjaa lukematta, pelkän Thomas Eriksonin esityksen perusteella, en osaa muodostaa omaa käsitystä Idiootit ympärilläni -kirjassa esitetystä teoriasta. Vähän jäin miettimään, että tuoko se ratkaisevasti uutta näkemystä ihmisten väliseen kommunikointiin. Mieleeni tuli, että ehkä tämä teoria on hyödyllisimmillään silloin kun kaksi hyvin erilaista ihmistä kohtaa. Sellaisissa tapauksissa, joissa vastapuoli edustaa sitä tyyppiä, mitä itsessään on vähiten. Ehkä niissä tapauksissa oman kommunikointityylin säätäminen paremmin toiselle sopivaksi tuo todellista lisäarvoa. Tosin onhan näitä luokitteluita muitakin ja vaikea arvioida, missä tilanteissa tämä olisi muita teorioita käyttökelpoisempi.
Itse ajattelen, että kun ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja muistaa etteivät kaikki ajattele asioista samalla tavalla, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ja sitten sillä, että kohtaa sen toisen ja kuuntelee aidosti. Ja arvostaa sellaisena kuin hän on. Mutta sen verran aihe jäi mietityttämään, että haluan ehdottomasti lukea kirjan!
Kuvat on otettu kännykällä Thomas Eriksonin esityksestä, pahoittelen niiden huonoa laatua.
SINISILMÄINEN BLONDI 