Eilen haimme kuopuksen meille kotiin äitienpäivän viettoon. Aikaisemmin kuopukselle äitienpäivä on ollut aina iso juttu. Hän pitää seremonioista ja juhlallisuuksista. Äitienpäivä on erottunut muista päivistä ja hän on intopinkeänä osallistunut äitienpäivän viettoon. Aamulla minut on ’herätetty’ ja tuotu aamiainen sänkyyn. Kahvia ja joku leipä. Usein myös jotain makeaa herkkua on ollut tarjolla. Kuopus on nauttinut tuosta rituaalista. Mutta eilen hän muutaman tunnin täällä kotona leikittyään ja katsottuaan kaikki suosikki dvd:t ilmoitti haluavansa takaisin asumisyksikköönsä. Ja heti eikä vasta huomenna.
Yritimme keksiä hänelle syitä jäädä vielä yöksi. Mutta emme keksineet mitään tarpeeksi houkuttelevaa. Edes jääkaapissa oleva kakku ei saanut tuota herkuttelijoiden kuningasta muuttamaan mieltään. Joten mikäs siinä muu auttoi kuin palauttaa hänet asumisyksikköön suunniteltua aikaisemmin. Vaikka se oli vähän haikeaa, niin tietenkin ymmärsimme, että on hienoa, että hänelle on löytynyt sellainen paikka, jossa häntä ymmärretään ja jossa hän viihtyy. Mietimme, että hänellä, niin kuin meillä muillakin, on oikeus elää omannäköistä elämään. Jos hän haluaa olla mieluummin kotonaan kuin täällä meillä, niin se on vain hyväksyttävä ja työnnettävä omat käsitykset äitienpäivän vietosta jonnekin taka-alalle.
Toisaalta oli kiva, kun aamulla sain herätä ja ennen kaikkea nousta oman aikatauluni mukaisesti eikä tarvinnut leikkiä nukkuvaa tuntitolkulla kuten muina vuosina. Aamulla keittelin rauhassa itselleni kahvia ja lueskelin kiinnostavia artikkeleita netistä. Ilman mitään paineita siitä miten pitäisi olla äiti. Opiskelin aamun tunteina tekoälyä nettikurssilla ja mietin, ilman häiriötekijöittä, miten kiinnostavaa se onkaan. Oikeasti tämä oli paljon mukavampaa kuin nukkuvan leikkiminen. Yksin ylhäällä ollessa minulle konkretisoitui, että vaikka perhe-elämä ei mennyt normikaavan mukaan, niin se oli kuitenkin meidän elämää.
Autisti on, ainakin minun poikani tapauksessa, vapaa ulkopuolisista paineista ja odotuksista. Muiden miellyttäminen ei ole hänelle itseisarvo tai oikeastaan mikään arvo. Ulkopuoliset voivat kyllä asettaa odotuksia ja normeja, mutta ei hän niihin suhtaudu henkilökohtaisesti tai ajattele, että hänen pitäisi noudattaa niitä. Hän on mitä on ja tahtoo mitä tahtoo. Kuului asiat sitten tehdä niin tai näin. Ajattelen, että siinä on taito, jota hieman kadehdin. Henkistä vapautta olla oma itsensä ja elää omannäköistä elämää omilla normeilla.
SINISILMÄINEN BLONDI 