…että saisin fyrkkaa. Tätä Antti Tuiskun biisiä on hauska lauleskella töihin ajaessa. Tänään mietin asiaa hieman toiselta kantilta.
Hesarissa oli juttu siitä, kuinka Tuusula maksaa kehitysvammaisten työtoiminnasta osallistujille (siis niille kehitysvammaisille) palkkaa 2 euroa päivältä ja mutta laskuttaa näitä samoja ihmisiä työtoiminnassa tarjotusta ruuasta 5 euroa per päivä. Eli loppujen lopuksi osallistuja maksaa 3 euroa siitä, että saa osallistua työtoimintaan.
Kuinka moni meistä ’normaaleista’ olisi valmis maksamaan työnteosta? Tuskin kovinkaan moni. Yleensähän oletetaan, että työstä pitää saada palkkaa; että menetettystä vapaa-ajasta (joka siis kulutetaan töissä) täytyy saada korvaus.
Palataan tähän ”mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa”. Kiitollinen olen siitä, että pystyn ”twerkkaamaan”, kaikki ei pysty. Ei tänään eikä ehkä koskaan. Olen kiitollinen, että voin tehdä töitä ja elättämään sillä itseni ja perheenikin. Työnteko ja ennen kaikkea siihen liittyvä työkyky on etuoikeus.
Eihän tämä mikään uusi ajatus minulle ole, mutta ei siitä ihan joka päivä muista olla kiitollinen!
Linkki Hesarin juttuun: Päiväpalkka kaksi euroa ja ruokamaksu viitosen – Tuusula pani kehitysvammaiset maksamaan työnteosta
Photo credit: Foter.com
SINISILMÄINEN BLONDI 